Tänään en ole malttanut naputella mitään isompaa juttua blogiini. Meille tuli upouusi koiranpentu ja enempi ja vähempi on päivä kulunut koiruutta ihastellessa. Tämä on meidän perheen neljäs suomenpystykorva. Eka samanmoinen koira hankittiin tasan kolmekymmentä vuotta sitten.
Jännää, miten pieni pentu samaistuu johonkin kovasti. Pojanpoikani 6v tuli meille tietenkin koirulia ihastelemaan. Koira seurasi pikkuepelin puuhia tosi tarkasti. Juoksi perässä, minne poika menikään ja kun poika heittäytyi maahan, koira kävi nuolemassa pojan korvat ja hiukset. Olivat kuin ylimmät ystävät. Poika totesikin minulle, että hassua, että kolme tuntia sitten me ei edes tunnettu ja nyt se haluaa vain olla minun kanssani. Riehakkaat leikit lopulta uuvutti molemmat sankarit.
Tunnustan, en ole mikään koiraihminen. Oikeastaan en ollenkaan. Mutta kun kolmas koiramme talvella kuoli, yllätin siipan sanomalla, että ei tule elämästä mitään ilman pystykorvaa. Niinpä sellaista hankkimaan. Ja tänään olen sitten tonnin köyhempi. Ehkä vanhuus hiipii salakavalasti tällä tavoin elämääni. Alan ostella asioita, joista ennen en ole niin piitannut. No, onpa räksyttävä kippurahäntä ainakin turvaamassa pihapiirini tungettelijoilta. Tämä rotu haukkua räksyttää hetimmiten, kun joku pikkuisenkin pihassa liikahtaa.
Tämä on tyttökoira. Sen nimi olisi virallisesti Elisabeth, mutta nimi ei oikein istu meidän suuhun. Niinpä päätin, että koiran nimeksi tulee Nätti. Se on helppo sanoa. Pari sekaannusta nimen kanssa on jo päivän mittaan ennättänyt tulla.
Ensimmäisenä lankomies katseli kännystään koirulin kuvaa ja kysyi, mikä koiran nimeksi tuli.
Minä: "Se on Nätti. " Jatkoin vielä, että "virallisesti se on Elisabeth, muttei me sillä nimellä sitä aiota kutsua. "
Lankomies: " No siitä tulee sitten varmaan "Betti."
Minä: Eikun edelleen Nätti:)
Sitten soitti äitini. Kerroin, että koiruus on saapunut tänään kotiimme. Äidin kanssa käytiin puolestaan tällainen vuoropuhelu:
Äiti: "Onko se nätti?"
Minä: "Joo, se on Nätti. "
Äiti: Mikä sen nimi on?
Minä: Se on Nätti. "
Koiran nimi muuten saikin alkunsa siitä, kun ajattelin, että kuitenkin joku toteaa, että onpas se nätti. Nyt voi sitten todeta, että nii-in, se on Nätti. Meidän aikaisemmilla koirilla on ollut jokaisella tarina nimensä takana. Meillä on asustaneet Vappu, Humppa ja Voltti. Edelleen pihakoirana meillä on ajokoira ja se on Häijy.
Metsästyskoiraksi siipallehan tämä koira on suunniteltu. Tykkään kuitenkin siitä, kun pystykorva on luonteeltaan eloisa ja nopeasti reagoiva, vähän kuin itsekin. Ja täällä luonnon helmassa koiran räksytyskään ei ketään häiritse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti