Näytetään tekstit, joissa on tunniste Halkokarin kahakan muistomerkki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Halkokarin kahakan muistomerkki. Näytä kaikki tekstit

perjantai 21. lokakuuta 2011

Halkokarin kahakan muistomerkki

 

Edellisessä postauksessa johdattelin ajatukset Krimin sotaan ja tarkemmin  Kokkolan edustalle Halkokarin kahakkaan. Tämänkertaisessa tekstissä kerron Halkokarin kahakkarannasta löytyvästä muistomerkistä, joka on pystytetty ko. kahakan kunniaksi.

Vaikka tuo muistomerkki on melko kuuluisa sekä taideteoksena että sijaintipaikaltaan, en ihmeekseni netistä löytänyt siitä mitään tietoa. Sitä ei löytynyt ainakaan äkkiseltään kaupungin esitelehtisistäkään. Lienee siis paikallaan tutkia asiaa tarkemmin...

Kokkolan kaupungin  historia, osa IV sentään valaisee asiaa! Ensimmäisen kerran paikalle ehdotettiin muistokiveä vuonna 1924, ja tätä tarkoitusta varten asetettiin jo komiteakin,  mutta jostain syystä hanke hyytyi. Jonkin vuoden kuluttua lähinnä suojeluskuntapiirit intoilivat muistomerkin puolesta, mutta valtuusto kaupungissa ei syttynyt asialle. Lisäksi oltiin erimielisiä siitä, pitäisikö muistomerkki pystyttää Pikiruukkiin kallioille vai Halkokarille.



Lopulta päätettiin muistomerkin pystyttämisestä Halkokarille. Kaupunki myönsi hankkeelle määrärahan ja Kaarlelan suojeluskuntalaiset saivat oikeuden osallistua patsashankkeeseen, koska suurin osa itse taisteluun osallistuneista oli ollut ulkopaikkakuntalaisia.

Muistomerkki päätettiin toteuttaa tunnettuun kokkolalaiseen sukuun kuuluneen arkkitehti  ja kuvataiteilija Matti Björklundin suunnitelman mukaan. Matti Björklund tunnettiin myöhemmin käsittäkseni nimellä Matti (Björklund-)Visanti.

Björklund-Visanti oli vuoteen 1936 saakka nimellä Björklund.  Arkkitehti oli syntynyt 1885 ja kuoli 1957. Hän on suunnitellut myös Ilmajoella sijaitsevan Jaakko Ilkan patsaan sekä Siikajoen taistelun muistomerkin jotka ovat ainakin omasta mielestäni hyvin samantyylisiä kuin Kokkolan muistomerkkikin. Kuvataitelijana Björklund-Visanti on tunnettu erityisesti kirjojen kuvittajana. Hänen suurin työnsä on Kalevalan kuvittaminen. Kalevan vuoksi taitelija muutti sukunimensäkin, jonka muuttamista hän perusteli sillä, että Kalevalan kuvittajalla täytyy olla suomalainen  nimi...

Halkokarin kahakan muistomerkki paljastettiin syyskuussa 1934. Läänin maaherra Martonen kunniotti tilaisuutta olemalla siinä mukana, ja tasavallan presidentti P.E. Svinhuvud lähetti myös juhlaan tervehdyksensä.
Kunniavieraiksi tilaisuuteen oli kutsuttu Donnerin, Kankkosen, Hellströmin ja von Wendt - sukujen edustajat.



Kokkolan kaupungin historia IV:ssa mainitaan muistomerkkijuhlan olleen enemmän kuin historiallisen muistomerkin paljastusjuhla. Ensinnäkin juhlatilaisuus liitettiin  vapaaehtoisen maanpuolustusjuhlaan. Toisekseen muistomerkin puuhaajina olivat olleet Kokkolan molemmat suojeluskunnat sekä  Kaarlelan suojeluskunta. Juhlapuheissa oli muistettu taistelua ja muistomerkkiä enemmän raskailla lunnailla lunastettua itsenäisyyttä.



Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja A. Gyllenberg kertoi juhlaesitelmässä yllätyksellisenä tietona, että kaupunginhallitus oli vuonna 1933 salaisesti käsitellyt englantilaisilta sotasaaliiksi saadun barkassin  luovuttamista Englantiin. Keskustelu oli käynnistynyt erään  kahakkaan osallistuneen jälkeläisen väitöksestä, että barkassin takaisinluovuttaminen  herättäisi syvää myötätuntoa kautta koko brittiläisen maailmanvallan Suomea ja Kokkolaa kohtaan.

Kokkolalaiset eivät kuitenkaan olleet halukkaita luopumaan  nähtävyydestään ja niinpä ns. Itämaisen sodan sotasaalis ja ennen kaikkea barkassi on edelleen täällä nähtävyytenämme.
Muistomerkki on nelikulmion muotoinen. Se on pinnoitettu kaikilta sivuiltaan pienillä pyöreähköillä  kivillä.Muistomerkki sijaitsee aivan Halkokarin nokassa ympäröivän rannan korkeimmalla kohdalla. Patsaan ympärillä on hyvinhoidettu nurmialue ja patsaan  ympärystössä on sekä matala kivikehys että hieman kauempana myös mustat rautaketjut taideteoksen ympärillä.



Yllä: Patsaan pystyttivät kotiseudun puolustuksen muistoksi Kokkolan kaupunki, Kokkolan suojeluskunnat ja Kaarlelan suojeluskunta. 1934.


Yllä. yhdellä sivulla näyttää olevan Kokkolan tervatynnyri-vaakuna, johon moni on aikojen kuuessa näämmä raapustanut puumerkkinsä...


Yllä. Rest till minne av hembygdens försvar av Gamlakarleby stad, Gamlakarleby skyddskårer och Karleby skyddskår. 1934.



Kun kiertelin muistomerkin ympärillä kauniina loppukesän päivänä, tuntui ympärillä käsinkosketeltava rauha. Alueen laitamila olevat puistonpenkit kutsuivat istumaan. Tuntui aivan uskomattomalta ajatella samaa aluetta taistelutantereena...


Tässä alla olevassa kuvassa häämöttää Mustakari, jonka voi löytää myös ylimpänä postauksessa olevasta kartasta. Ainakin tästä katsoen taistelualue oli hyvin pieni. Nykyisin tuo Mustakari on purjehdusseuran kiinnekohta ja siellä sijaistsee myös suosittu ravintola, jossa pidetään esimerkiksi häätilaisuuksia ja Mustakari Memories-musiikkitapahtumaa.



Vastapäisellä rannalla näkyy asuntomessualue. Halkokarin rannat ovat kallioiset ja kulkiessani siellä haistoin vielä paikoitellen tervan tuoksun, koska sitä on aikoinaan alueella ollut...

torstai 25. elokuuta 2011

Suntin vartta kuljeskellen virtaa alaspäin

Tällä kertaa
lähden liikkelle Kokkolan kauppatorilta ja
matkaan luvatusti Suntin vartta alaspäin.
Kävelen vesiurkujen ohitse Suntin rantaa  kohti Anders Chydeniuksenkatua.  Periaatteessa salmen molemmilla puolella menee hyvät kävelyreitit, mutta tällä kertaa valitsen kuvasta katsottuna oikeanpuoleisen laidan retkelleni.


Anders Chydeniuksenkadun sillan ylitettyäni vastaan tulee Urheilutalo.


Urheilutalon takana avautuu iso parkkialue. Alueella järjestetään usein erilaisia tapahtumia; siellä on ollut esim. maatalousnäyttely, tivoli ja sirkus. Kesällä 2011 alueella oli Asuntomessujen virallinen parkkipaikka.


Salmen vastakkaisella reunalla näkyy kuvanveistäjä Ukri Merikannon veistämä graniittiveistos "Maalla ja merellä. Se on valmistunut vuonna 1994. Alla olevan kuvan taustalla näkyy Purokari-niminen paikka.

Mainittakoon muuten, että pitkin Suntin vartta molempiin suuntiin on pystytetty infotauluja, joista saa lukea paljon alueen historiaa. Tämän reitin nimi on "Tervan tie"-kävelyreitti. Kannattaa katsastaa kylttejä ohikulkiessaan! Yksi kylteistä näkyy juuri kuvassa Purokarin edustalla.


Matka jatkuu ja vastaan tulee Falanderinkadun tienoilla viehättävä pieni puusilta, joka antaa mahdollisuuden myös vastarannalle siirtymiseen. Näitä siltoja on alajuoksulla useampiakin. Tämä silta sijaitsee varsin pian Purokarin jälkeen.


Seuraava silta on edeltäjäänsä modernimpi ja siitä pääsee ylittämään salmen lähellä Pohjoista Ohikulkutietä Hollihaan kohdalla.


Seuraavaksi vastaan tulee lyhyt alikulkutunneli. Tepsuttelen siis sinne. Tunnelin jälkeen siirryn samalla Halkokarin kaupunginosaan.


Tästä sillasta muutaman sadan metrin ajan kulku tapahtuu normaalia pyörätietä pitkin ja näköyhteys Suntiin on olematon. Onneksi tilanne paranee hetkisen kuluttua. Vieressä kulkevan melko vilkasliikenteisen Halkokarintien oikealla reunalla on huoltoasema ja pian tämän jälkeen pyörätieltä voi pompata muutaman askeleen verran kohti Suntia ja jatkaa matkaa jälleen luonnon helmassa.


Jälleen tulee vastaan silta, tällä kertaa vanhahko ja  puinen. Silta sijaitsee jo lähellä Halkokarin venevajoja.


Rantamaisema muuttuu hiekkaiseksi ja ensimmäiset venevajat tulevat saman tien näkyviin. Tätä rantaa kulkiessa hänmmästyy, kuinka paljon venevajoja Suntin suussa edelleen onkaan. Siellä täällä on myös pieniä laitureita ja pienveneitä vajojen läheisyydessä.



 Siirryn hiekkaiselle ajotielle, jonka molemmin puolin on venevajoja. Aurinkoisena päivänä tunnelma soratien rahistessa vajojen välissä yksikseen kulkiessa on kuin kesäidyllistä. Jossain etäämpänä kuulen lokkien kirkuvan...


Vastarannalla näkyy pienvenesatama Kokkolan Meripuistossa.


Maisema muuttuu metsikköiseksi.


Aivan läheisyydestä toiselta puolen rantaa  liikennöi myös M/S Jenny-alus Tankarin majakkasaarelle. Siltayhteys täältä Halkokarin päästä Vanhansatamanlahdelle ja uudelle asuntoalueelle  kuitenkin puuttuu, joten jalkamiehenä ylitse ei pääse.


Kävelen iltapäivän hiljaisuudessa eteenpäin.
Yllättäen jostain kantautuu ääniä... Tarkempi vilkaisu osoittaa, että kesäteatterilla on esitys käynnissä rannassa! Näitä teatteriesityksiä on ollut vaihtelevasti eri kesinä  tällä alueella. Paikalla on pieni puukatsomo. Monta vuotta sitten olin yhdessä teatterinäytöksessä ja totesin, että viisaimmat katsojat olivat tajunneet jättää hienostelut sikseen ja ottaa katsomoon mukaan viltin ylleen kietaistavaksi... Meren ranta ei ole koskaan se kaikista lämpöisin paikka...


Polku kapenee rannan tuntumassa. Nyt näen edessäni jo merenlahden!



Maisema muuttuu äkkiseltään hyvin hiekkaiseksi ja tajuan olevani Halkokarin uimarannalla! Vuosia sitten tämä paikka oli yksi kaupungin suosituimmista uimarannoista. Nyt ranta on hiljainen ja pitkän heinikon täyttämä. Uimarit ovat siirtyneet vastakkaiselle Vanhansatamanlahdelle polskimaan. Halkokarin uimarannalla iltaa istuu usein nuoriso...



Muistona uintiajoista rannalla koköttää vielä sentään pukukoppi. Alueen kallioita eteenpäin kävellessä nenääni tulvahtaa aivan selvä tervan tuoksu muistona menneistä ajoista...


Eteenpäin merelle katsoessa näkyy Mustakarin purjehdusseura.


Aivan meren rannan tuntumassa on kaunis, hyvinhoidettu alue, jonka keskellä tököttää Halkokarin kahakan muistomerkki. Se on pystytetty paikalle Oolannin sodan muistoksi. Yksi sodan taisteluista englantilaisia vastaan käytiin juuri täällä...Mutta siitä joskus tulevaisuudessa lisää enemmän.:)


Tämä reitti oli mielenkiintoinen ja se kätkee sisäänsä valtaisan määrän paikallishistoriaa. Sopii mainiosti kävelykohteeksi.