Snellmanin liputuspäivä - suomalaisuuden päivä

12.5. on vuosittainen liputuspäivä. Lippu liehuu suomalaisissa saloissa J.V.Snellmanin kunniaksi. Ja koska Snellman vietti varhaisvuotensa Kokkolassa, ansaitsee päivä oman tekstin!

Aamun sanomalehdestä luin tiedon, että J.V.Snellmanin patsaan kukitus Kokkolassa tapahtuu Snellmaninpäivänä. Kukittajina  oli Kokkolan kaupungin ja Snellman-sukuseuran edustajat. En ennättänyt paikalle oikeaan aikaan, mutta  myöhemmin päivällä kävelin Kokkokiven ohitse, jossa Snellman-poika edelleen istuu ahkerasti lukemassa kirjaa.

 Snellmanin syntymäpäivästä 12.5. tuli 1920-luvulla kansallinen juhlapäivä.  Tänä vuonna on 60 vuotta siitä, kun  Johan Vilhelm Snellman sai oman liputuspäivänsä.
Virallisesti Snellmanin päivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1952. 1978 päivä nimettiin myös suomalaisuuden päiväksi.

Siellä se poika vaan lukee, kukkaseppele komistaa pojan kenkiä:)

                                            ”Pääasia on täyttää velvollisuutensa
                                             ja tehdä työtä, mikäli voimat riittävät.
                                              Paha päivä menee menojaan
                                                      niin kuin hyväkin.”
                                                        -J. V. Snellman-
LÄHTEET:Snellmanin päivänä juhlistetaan suomalaisuutta. Suomen ulkoasiainministeriö. [http://www.finland.se/Public/default.aspx?contentid=248205&nodeid=36125&culture=fi-FI] Luettu 9.5.2012.

J.V. Snellman Kokkolassa

Eilisestä postauksesta siirrymme patsaan takana näkyvään keltaiseen puutaloon. Osoite on Rantakatu 27. Nykyisin siellä sijaitsee Snellmankoti, jossa vietetään esimerkiksi häitä ym. tilaisuuksia. Aikaisemmin talo tunnettiin Palokunnantalona.

Tässä keltaisessa talossa asui joskus muinoin J. V. Snellman. Snellmanin esivanhemmat ovat pohjalaisia 1600-luvulta asti, pikkuvirkamiehiä sekä pappeja...

J. V, Snellmanin vanhempien, merikapteeni Snellmanin ja porvarisneito Maria Magdalena Röringin avioliitto oli ilmeisesti hyvin onnellinen. Heidän esikoispoikansa Johan Vilhelm syntyi Tukholman satamassa 12.5.1806  vastavalmistuneen kokkolalaisen Patience-fregatin kajuutassa! Snellmanin syntyperäksi merkittiin
suomalainen, koska laiva oli rekisterissä Kokkolassa.


J.V. Snellmanin isä, Kristian Henrik Snellman hyväksyttiin laivurina Kokkolan porvariksi, ja perhe osti ison puutalon Rantakadun varrelta. Johan Vilhelm eli Janne oli tällöin 7-vuotias. Hänellä oli kaksi veljeä ja kaksi sisarta.

Snellmankoti oli J.V.Snellmanin ensimmäinen lapsuudenkoti Suomessa vuosina 1813-1816. Kun Snellmannin äiti kuoli synnytykseen, muuttui Snellmannin elämä, koska isän työ merillä oli liikkuvaa...

Talo on ollut suojeltuna rakennnuksena vuodesta 1950 ja kunnostettu pääasiassa talkootyönä 1990-luvulla.

Tedonhaluinen  ja lahjakas Johan Vilhelm oppi isänsä ohjauksessa  hyvät alkeistiedot, ja hän pääsi jo  10-vuotiaana Oulun triviaalikouluun.

Taustalla näkyvä matalempi rakennus kuului J.V..Snellmanin pihapiiriin ja siinä sijaitsivat leivintupa, renkilupa ja palvelijain huoneet.

Snellmanin mieluisimpiin leikkipaikkoihin kuului Kaarlelankadun varrella jököttävä Kokkokivi, jonka päälle kiipeiltiin. Kokkolassa on neljä ns. Kokkokiveä jääkauden ajasta muistona. Moni on ihmetellyt erityisesti keskellä Kaarlelankatua sijaitseva iso kiveä...

Snellmannilla tiedetään olleen  eräs erikoisharrastus: keväisin hän  pyydysteli ansoilla punatulkkuja ja hamppuvarpusia, jotka saman tien päästi vapauteen.

Kokkola on ilmeisesti saanut nimensä Kokkolahdesta ja merikotkista eli kokkolinnuista, jotka istuivat syömässä saalistaan neljällä merestä kohoavalla kivellä eli Kokko-kivillä. Kuvassa siis Kaarlelankadun Kokko-kivi.

Kokko-kivelle pystytettiin vuonna 2006 Snellmanin patsas, koska tällöin oli Snellmannin syntymästä oli kulunut 200 vuotta ja vietettiin siis Snellman-juhlavuotta.


Lukeva poika -patsas on  moderni patsas ja omenapuu patsaassa kuva, kuinka Snellman istutti Suomen kirjallisuuden siemenen. Työn hedelmät voidaan  poimia koulusivistyksen ja korkean yleissivistyksen muodossa  kasvaneesta omenapuusta.

Kokko-kivi, joka nykyisin sijaitsee Kaarlelankadun vieressä, oli Snellmanin Jannelle ja muille  ikäisilleen kokkolalaispojille mieluinen kiipeilypaikka, se sijaitsi vesijättömaalla, jossa kasvoi pajupuskaa ja hypittiin mättäällä mättäälle.

Pekka Jylhä kuvaa työssään   Snellmanin nuorena poikana, joka istuu Kokkokivellä lukemassa. Veistoksen materiaali on   ruostumaton  teräs. Se on tilattu J.V. Snellmanin juhlavuoden kunniaksi.

Lähteet: Annikki Wiirilinna: Merenrantakaupungit - viime vuosisadan suurmiesten kehto. Keskipohjanmaa-lehti 5.9.1970.