Walpori Kokkolassa

Tänään Kokkolan keskustassa Naakkapuistossa vappua vastaanottamassa.Tilaisuuden aloitti Ottopojat komealla kuorolaululla "Maa kaunehin maa on pohjoinen..."

Väkeä oli eteläisemmän Suomen vappujuhlintaan verrattuna paikalla vain muutamia kymmeniä, mutta tunnelma oli silti korkealla...

Poksahtelevasta pullosta tarjoiltiin kaikille halukkaille vapaaehtoinen malja.Kokkolan teknillinen seura laittoi perinteisen tavan mukaan (6. kerta...) hatun Naakkapuistossa olevan Anders Chydeniuksen patsaan päälle. Tällä kertaa itse hatun asetteli seuran jäsen Tom Niemi.
Sukulaisemme kuljetusfirma näytti avittavan nostoa...





Sen jälkeen kohotettiin auliisti ilmaisesti jaetut maljat.

 

Ja lopuksi raikui ilmoille vielä muutama Ottopoikien laulu:)

Antti on lakkinsa ansainnut!

Hyvää vappua!

Kokkolan vanha Yhteislyseo

Vaasantien ja Rautatienkadun kulmauksessa komeilee kiinnostavan näköinen, keltainen puurakennus. Päällisin puolin rakennus on moitteettoman näköinen, mutta tällä hetkellä sisäpuolella tehdään kovasti remppaa. Peruskorjaus rajoittuu rakennuksen sisätiloihin ja on vaativa, koska rakennus on julkisivultaan suojeltu. 

Suunnittelua on tehty yhteistyössä Museoviraston kanssa, sillä vaikkeivät sisätilat sinällään olekaan suojeltuja, remontti toteutetaan rakennuksen vanhaa henkeä kunnioittaen. Hankkeen budjetti on noin 4,2 miljoonaa euroa. Korjaustyöt aloitettiin helmikuussa 2012 ja ne on tavoitteena saada valmiiksi vuoden 2013 huhtikuussa.

Rakennuksen huonejakoa ei muuteta, vaan huoneiden tilanjako tehdään talon ehdoilla.Väliseiniä ei pureta. Kiinteistöön rakennetaan koneellinen ilmanvaihto, samoin uusiksi tehdään koko talotekniikka: lämmitys, viemäröinti, vesiputket ja sähköt. 

Entisellään säilytetään juhlasali. Salin lopullinen väritys päätetään vanhojen värien perusteella, joita on rapsuteltu seinistä esiin reilun sadan vuoden ajalta. Myös vanhat naulakot jätetään muistoiksi vanhoista kouluajoista. Ikkunoita kunnostetaan rakennuksen sisäpihan puolelta. Katujenpuoleiset ikkunat uudistettiin jo 2003.Opetustiloja tulee sekä kellariin että ensimmäiseen kerrokseen. Ullakko säilytetään edelleen kylmänä tilana, mutta sinne sijoitetaan konehuone.

Rakennus on viettänyt hiljaiseloa muutaman vuoden. Viimeksi siinä on toiminut Kokkolan seudun opisto, joka siirtyi korvaaviin tiloihin sisäilmaongelmien vuoksi. Opisto siirtyy remontin valmistuttua takaisin samoihin tiloihin. 

Yhteislyseon vanhin osa on valmistunut 1899. Lyseo oli yksityisomistuksessa vuosina 1898-1918. Unelmana Pohjanmaalla oli ollut saada alueelle suomenkielinen, yliopistoon johtava koulu. Tilojen hankkiminen muodostui kuitenkin vaikeaksi, koska ruotsinkieliset talonomistajat kieltäytyivät antamasta tiloja "uhkayritykselle." 

Monien vaiheiden jälkeen kaupunki luovutti tontin numero 5 rautatiesillan vierestä koululle. Koulun piirustukset teki helsinkiläinen K. Sandelin puoleen hintaan ja rakennustöiden valvojaksi pestattiin palkatta ratamestari Johan Cederberg. Rakennukseen tehtiin torni kirkkoherra Johanssonin toivomuksesta.

                 

Aluksi koulu toimi vuokratiloissa kaksiluokkaisena. Suomen itsenäistyttyä valtio lunasti 1918 aluksi yksityisenä toimineen Kokkolan Suomenkielisen Yhteiskoulun ja siitä tuli nimeltään Kokkolan Yhteislyseo. Koulu pysyi valtion omistuksessa aina vuoteen 1974, jolloin peruskoulu-uudistuksen myötä koulu siirtyi Kokkolan kaupungin omistukseen. 

Koulu rakentui pitkälle lahjoitusten avulla. Järjestettiin keräyksiä, arpajaisia ja kansalaisjuhlia, joiden tuotto lahoitettiin koulurakennukselle. Lahjoittajien nimet julkaistiin viikottain Kokkola-lehdessä. Talkootyöllä ja  lahjoitetulla rakennustavaralla rakennus nousi toimintakuntoiseksi jo reilun vuoden kuluttua. Koulu muutti vielä hieman keskeneräisiin tiloihin 2.11.1899. Kokonaan koulu valmistui 1907.

Puukoulu toimi yhteiskouluna 55 vuotta, aina vuoteen 1954 saakka.Lopulta tilat kävivät liian pieniksi oppilasmäärien kasvettua. Rakennusta remontoitiin vuonna 1956. Silloin tiloihin lisättiin näyttämö juhlasalin  päätyyn sekä teknisen työn tilat kellariin. 

Koululla on ollut kunnia toimia muissakin tehtävissä! Talvisodan aikana kiinteistö toimi sotasairaalana ja vuonna 1945 rakennus oli Puolustusvoimien käytössä. Myöhemmin tiloissa on ennen Kokkolan seudun opistoa toiminut kansalaiskoulu, peruskoulu, työväenopisto sekä lasten ja nuorten kuvataidekoulu.

LÄHTEET:

Kokkolan vanha yhteislyseo korjataan opetuskäyttöön. [http://yle.fi/alueet/keski-pohjanmaa/2012/03/kokkolan_vanha_yhteislyseo_korjataan_opetuskayttoon_3353243.html] Luettu 15.4.2012.

Kokkolan vanhna yhteislyseon sisätilat uudistuvat. [http://www.kp24.fi/uutiset/302204/Kokkolan-vanhan-yhteislyseon-sis%C3%A4tilat-uudistuvat] Luettu 15.4.2012.

Kokkolan yhteislyseon lukio. Kokkolan yhteislyseon historiaa.[https://www.kokkola.fi/opetus_ja_koulutus/lukio_ja_ammatillinen/suomenkieliset_lukiot/yhteislyseon_lukio/fi_FI/koulun_historiaa/]Luettu 15.4.2012.

Vanhan lyseon sisätilat uudistuvat. Keskipohjanmaa-lehti. 12.4.2012.

Kokkolan kevätmarkkinoilla

Olihan kylmä reissu! Nimittäin eilen ja tänään oli Kokkolassa perinteiset kevätmarkkinat ja sää oli enemmän talvinen kuin keväinen:/ Tämä tosin ei ole mitään uutta, sillä yleisenä sanontana paikallisten keskuudessa muistetaan  mainita, että Kokkolassa sataa aina, kun on syys- tai kevätmarkkinat...

Pojan kanssa lähdettiin ihan huvin vuoksi käpöttelemään Kauppatorille pari tuntia ennnen markkinoiden päättymistä.

Enpä muista, että koskaan aikaisemmin olisi yhtä hiljaista ollut. Räntäkeli ilmeisesti säikytti kylmän tuulen säestämänä. Useampia kojuakin koottiin kasaan jo hyvissä ajoin..

.

 Markkinamyyjät toteavat usein, että kokkolalainen - ja yleensäkin länsisuomalainen - ihmistyyppi on sellainen, että .enemmänkin katsellaan ja kuljeskellaan, kuin ostellaan...Tunnistan ainakin itseni tuosta hyvin...

 Kauppatorille oli kaikenkaikkiaan kokoontunut noin 80 myyjää eri puolilta Suomea. Ulkomaisten myyjien osuus on nousussa verrattuna aiempiin vuosiin. Tavarat ovat enimmäkseen niitä perinteisiä; koreja, karkkeja, leluja, mattoja, leivonnaisia, työkalua, kalaa...

Omat ostokset markkinoilta olivat vähäiset. Omaan kassiin sujahti karkkia ja muutama unelmamakea leivos. Kotiin kun päästiin, turautettiin lämpöiset kahvit ja ilta sujui  pullasta nauttien:)



LÄHTEET:
Kevätmarkkinat avautuivat tuulisessa säässä. [http://www.kp24.fi/uutiset/302662/Kev%C3%A4tmarkkinat-avautuivat-tuulisessa-s%C3%A4%C3%A4ss%C3%A4] Luettu 18.4.2012.

Kokkolan Nyyjoork

Kun liikkuu Kustaa Aadolfinkadun liepeillä, huomaa sen laitamilla Keskusurheilukentän. Tulee helposti ajatelleeksi, että sen paikka on aina ollut siinä. Vaan aika tekee tehtävänsä! Vielä 1950-luvulla  urheilukentän vieressä oli rivi pieniä merimiestaloja.

Alla olevat  mustavalkovalokuvat olen kuvannut vanhoista kirja- ja  lehtikuvista. Kuvat ovat osa Kokkolan kotiseutuarkiston kuvakokoelmaa.

Kokkola oli merimiesten kaupunki  1800-luvulla. Enimmillään merimiehiä oli lähes neljännes Kokkolan kaikkiaan parista tuhannesta asukkaasta. Alkaupungin luoteiskortteleissa asui merimiesten lisäksi myös käsityöläisiä ja satunnaistöitä tekevää väestöä. Nykyään Kokkolan vanha kaupunki oikeastaan loppuu urheilukentän liepeille.



Ruutuaseman ulkopuolelle  Kustaa Aadolfinkadun länsipuolelle rakennettiin 1850-luvulla Krimin sodan yhteydessä (1853-1856) pieniä tupia venäläisiä sotilaita varten kaupungin porvareiden toimesta. Sotilailla oli nimittäin harjoitusalue mökkien vieressä Paskalammin alueella, jossa nykyään on Keskusurheilukenttä.



Ajan kuluessa mökit siirtyivät merimiesten haltuun. Koska maailman merillä purjehtineiden miesten puheessa oli  vieraita vaikutteita, sai alue nimekseen New York eli kansan suussa Nyyjork. Alue mainitaan myös  nimellä "juna", ilmeisesti nimitys johtuu junan vaunuja muistuttavasta pienten talojen rivistä.

.

Postikorttien Kokkola-kirjassa on J.Vikstedtin kuvaus vuodelta 1926 Nyyjoorkista:"Siellä vasta matalia majoja kohtaamme - leikkitupia lystikkäine väreineen. Vieretysten törröttää niitä vallaton rivi porrasmaisesti nousten ja laskien. Pieniä ovat tontit, pieniä ovat talot. Pieniä ovat portit piskuisten talojen välissä. Pienenpieniä ovat myös pihamaat, mutta puhtaat ne ovat kuten Pohjanmaalla aina."

Elämä on alueella kuvitellusti ollut värikästä. Kerrotaan työmiehen vaimo Matilda Bastin tarjoilleen miehille "kuumaa kuppia" mainiten lapsille, että tuo vesi oli tarkoitettu vain aikuisten yskään.
Talot purettiin harmiksemme  pois uuden tieltä 1960-luvun alussa.

LÄHTEET:
Antti Hietalahti: Postikorttien Kokkola. 2004.
Eero Huima. Nyy Joork, New york. Kokkola-lehti. 18.1. 2012.

Pääsiäiskirjeet Kokkolassa

Juuri kun alunperin ulkopaikkakuntalaisena olen koko viikon kummastellut, mistä lienee kylämme pääsiäisperinne jakaa pääsiäislauantaina pieniä pääsiäiskirjeitä naapurustossa ovelta ovelle, löydän sanomalehdestä jutun asiaa koskien!

Olen nimittäin vuosia ihmetellyt pienen ruotsinkieleisen kylämme perinnettä, jota ei ollut omalla seudullani Etelä-Pohjanmaalla. Toisaalta sitä ei näytä olevan myöskään Kokkolan suomenkielisten keskuudessa tai kovin yleisesti missään muuallakaan. Oppilaani ovat ainakin olleet aivan ymmyrkäisinä aina, kun olen kertonut meidän perheen pääsiäistavasta... Ruotsinkielisillä kylämme lapsillä perinne pääsiäiskirjeistä sitä vastoin elää edelleen vahvana.

Lehtijutun innoittamana hyppään autoon ja huristelen Kokkolan keskustan kauppakeskus Chydeniaan. Sinne on nimittäin pystytetty lasikäytävälle  kokkolalaisista pääsiäisperinteinteistä kertova pääsiäisnäyttely.Näyttelyn pystytyksestä on vastannut Eugen Söderström.

Kokkolassa on tapana, että täällä ei kierrellä virpomassa palmusunnuntaina, vaan pääsiäislauantaina pukeudutaan trulleiksi, jotka sitten kiertelevät talosta taloon kirjeineen. Suomenkieliset puolestaan jakavat koristeltuja pajunoksia trulleiksi pukeutuneina.. Kaikilla on kuitenkin tavoitteena saada karkkeja palkaksi kiertelystään.
Näyttelyn selkeissä ja paljon informaatiota antavissa esitetauluissa kerrotaan, että K.H.Renlundin museossa on tallella 58 pääsiäiskirjettä 1890-luvun alusta.

Näyttelystä löydän myös tiedon, että  pääsiäiskirjeet yhdistettynä trulliksi pukeutumiseen oli yleinen tapa Länsi-Ruotsissa  jo 1800-luvun alkupuoliskolla. Sieltä se on levinnyt  myös Kokkolaan.

Kokkolassa löytyy tieto pääsiäistrulleista  vuodelta 1869 ja pääsiäiskirjeet mainitaan 1887.

Alunperin pääsiäiskirjeet tehtiin voipaperille. Muistan tämän hyvin vielä esikoiseni varhaisvuosilta. Poika on syntynyt 1995 ja isovanhempiensa kanssa oli tapana jo aivan pikkupoikana rustailla ihan aitoja, perinteisiä pääsiäiskirjeitä (påskbrev). Myös mieheni mielestä ainoat oikeat kirjeet tehdään voipaperille... Ideana oli nimittäin, että pääsiäisaiheisia kuvia piirrettiin voipaperin läpi.

Kaappien kätköistä löysin yhden vanhan pääsiäiskirjeen. Taitaa olla nuorimmaiseni pikainen sutaisu joltain vuodelta. Enää ei uhrata liikaa aikaa tekeleisiin...



Toisaalta poika aloitti tänäkin vuonna kaverinsa kanssa pääsiäiskirjeiden teon jo pari, kolme viikkoa sitten. Tekivät oikein sarjatyötä - toinen piirsi, toinen kirjoitti.  Huomisaamuna kaksi noidiksi pukeutunutta poikaa hurauttaa pölkupyörillä ympäri kylää suuren karkkisaaliin toivossa:)

Oleellista pääsiäiskirjeiden valmistuksessa on viimeistely. Kirjeet taitetaan aina saman kaavan mukaan. Näyttelystä löytyi tähän selkeä kuvituskin.Alunperin kanteen on kirjoitettu, kenelle kirje on osoitettu, nykyään nimiä ei näy.



Pojaltakin löytyy vielä juuri näin taiteltuja papereita lauantaita varten. Taas toisaalta kaverinsa ei osannut kyseistä taitoa...

Erittäin mielenkiintoinen tieto vanhoista tavoista löytyy lehden sivuilta ja näyttelystä! Siellä kerrotaan, kuinka 1800-luvun trulleiksi pukeutuneet lapset kiersivät trullimassa omien kauhojen kanssa keittiöstä keittiöön maistamassa pääsiäispuuroa!

Artikkelissa kerrotaan, että perinne on kuihtunut sotien jälkeen. Miehelleni kun luin pääsiäispuurosta, niin hänen ilmeensä kirkastui. Hän muisteli lapsuuttaan 1970-luvulla, jolloin eräässä kylämme talossa kaksi vanhapiikasisarusta aina tarjosivat puuroa trulleille. Mies naureli, että sinne taloon oli aina kammottavaa mennnä trulliksi...

Kun tarkemmin muistelimme, niin muistui tosin mieleen myös esikoisemme trullireissu muutaman vuoden takaa. Eräässä talossa vanhat naiset yrittivät tarjota puuroa. Pojat olivat kauhuissaan moisesta, mutta olivat kohteliaasti kieltäytyneet ja jatkaneet matkaa...Niin ne tavat - ja herkut - muuttuvat!

Alla hauska pääsiäiskirje puuroaiheesta. Sekin löytyi näyttelystä. Kuvan alle tein hyvin vapaamuotoisen käännöksen kirjeen tekstistä.

"Kaikki pojat kiiruhtavat maistaakseen puuroa.
Nyt kaikki eteenpäin kauha kädessä ennen kuin
trulli tulee ja syö puuron.
Kukkeli kuu, kello on seitsemän, etkö ole saanut puuroa
vielä, minä ja kaverini haluaisimme niin mielellämme
maistaa."

Vanhoissa pääsiäiskirjeissä näyttää olevan myös hartaammanpuoleista runoa. Tässäkin kuvan alla oma, suuripiirteinen käännökseni:

"Lennä pieni lintu iloisin terveisin
parhaat terveiset tulevat sinulle.
Mutta mitä sydämestä pyydän Jumalalta
sen se siiven alla piilottaa
Rukoustoivotus tulee rikkaudeksi.

Tulkoon siunaukseksi ja ylösnousemukseksi.
Lennä pieni kyyhkynen, tiedän että sinä
varmasti olet tervetullut.
Enkö  mielelläni haluaisikaan
matkalle, joka minulle on annettu.
Mutta toivotan puolestani
lämpimiä terveisiä rakkaalle ystävälleni.

Ja alimmaisessa kuvassa oma trullipoikani vuoden takaa. Maalaukset päivän rientojen jäljiltä jo kuvattaessa rupsahtaneet, mutta hyvin niillä karkkeja irtosi:)

LÄHTEET:
Trullihistoriaa Chydeniassa.Keskipohjanmaa-lehti. 5.4.2012.

Trulliperinteellä on Kokkolassa pitkä historia. [http://www.kp24.fi/uutiset/301687/Trulliperinteell%C3%A4-on-Kokkolassa-pitk%C3%A4-historia]  Luettu 6.4.2012.

Valli Vittsarin koulun vieressä...

Edellisessä bloggauksessa käsittelin Suomen sotaa Kaukon sillalla. Tällä kertaa kuljemme Perhonjoen entistä rantatörmää  noin 250 metrin etäisyydelle joesta. Ympäristöstä kohoaa pieni mäennyppylä, joka viimekesäisenä  kuvaushetkenä  oli tosin kasvaneen heinokon vallassa. Aivan kukkulan vieressä onVittsarin ruotsinkielinen alakoulu.

Kiinnitin asiaan huomion muutama vuosi sitten, kun kouluun menevän tien varrelle ilmaantui opastekyltti, jossa mainittiin Suomen sodan muistomerkistä.

Lähdin kuvaamaan kohdetta kauniina loppukesän päivänä sandaalit jalassa.Kiertelin aikani metsän reunaa. Heinikko rehoitti pitkänä ja olin aivan ymmyrkäisenä, missä se muistomerkki sijaitsikaan.
Jouduin luovuttamaan. Huruuttelin autolla kotiin ja tuohduksissani papatin puolisolleni, etten löytänyt muistomerkkiä mistään. Puolisoni alkuperäisenä oman kylän poikana totesi, että kyllä siellä kivi on.



Ei muuta kuin uudestaan tästä suivaantuneena paikalle! Heinikossa kahlailin sandaaleineni enemmän kuin varovasti. Tuli mieleen, voisiko kasvuston seasta pistää käärme tai joku muu eläväinen  varpaaseen:/

Ja alla olevalta kukkulapahaselta sitten tein lopultakin löydön! Muistomerkki löytyi! Viereen on rakennettu useampia uudehkoja taloja.



 Rämpimiseni siis palkittiin -sankan heinikon keskeltä puski esiin pieni kivi. Kävelin lähemmäksi ja talloin mennessäni kasvustoa matalaksi. Muistomerkki muistutti mielestäni pientä ja vaatimatonta hautakiveä. Olin ehkä kuvitellut mielessäni kivipaaden jykevämmäksi...

Tälle muistomerkin kohdalle venäläiset rakensivat vallin tykkiasemakseen Suomen sodan aikoina 15-29.9.1808. Taistelu käytiin tykistötaisteluna. Muistomerkissä on kiveen kaiverrettuna taisteluvuosi 1808.
 Valli on koooltaan noin 22 x 5 metriä ja korkeimmillaan se on 1.5 metrin korkuinen. Valli koostuu lähinnä kivistä. Vallin päässä on halkaisijaltaan  noin 2 metrin maakivi.

Vallissa on kolme syvennystä, joista keskimmäinen on suurin. Näihin syvennyksiin  oli sodan aikana sijoitettu tykit. Nykyään kukkulalla on joitakin paikoiltaan alas vierineitä kiviä, pienehköjä puita sekä pintakasvillisuutta, lähinnä tupasmaista heinää. Joskus paikalla on ilmeisesti kasvanut isompiakin puita.

Vallista  etelään on kymmenisen metrin levyinen kuoppa. Ilmeisesti sieltä on vallin rakentamisen aikoihin otettu kiviä valliin.

Perimätiedon mukaan kerrotaan myös, että itään päin laskevalla rinteellä voisi olla Suomen sodan aikaisia hautapoteroita. 

Alla olevassa kuvassa on näkymä muistomerkiltä Vittsarin kouluun aidan takaa.

LÄHTEET:

Kaukon silta. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000009963] Luettu 25.3.2012.

Kaukon sillan taistelut

Tällä kertaa muutama kesällä otettu kuva arkiston kätköistä johdattaa seuraavaan aiheeseen.

Jos ajat autolla 8-tietä Kokkolan ohi, huruuttelet samalla Perhonjoen sillan ylitse. Silta sijaitsee Vittsarin kylässä kolmisen kilometriä Kokkolan ydinkeskustasta pohjoiseen päin. Tuskin tulet tällöin ajatelleeksi, että ajelit juuri sotastrategisesti tärkeän sillan yli...

Suomen sodan taistelut ulottuivat nimittäin tälle kyseiselle sillalle! Paikalliset tuntevat sillan nimellä Kaukon silta. Sillan tuntumassa kahakoitiin 10-30.9.1808. Kahakat käytiin ruotsalais-suomalaisten joukkojen ja venäläisten välillä.

Everstiluutnantti Otto von Fieandt määrättiin tuhoamaan kaikki maantiesillat Kokkolan ja Oulun välillä syksyllä 1808. Tavoitteena oli, että venäläiset eivät pääsisi etenemään sillan yli. Kaukon silta poltettiin 10.9.Kuitenkin jo seuraavana päivänä von Fieandt sai käskyn rakentaa silta uudelleen.Tässä vaiheessa kaikki sillat Kokkolan ja Himangan välillä oli jo tuhottu.

Kaukon sillan taistelut olivat tärkeitä Suomen sodassa juuri sillan strategisen aseman kannalta.Venäläiset saapuivat Kokkolaan 14.9.1809. Heidän tarkoituksenaan oli tukkia Rantatie ruotsalaisilta.

Von Fieandt oli 15.9. asettunut sillan pohjoispuolelle vartioon.Sillan eteläpuolelle oli asetettu yksi kenttävartio.Venäläinen joukko-osasto hyökkäsi tämän vartion kimppuun eversti Jakov Kulnevin johdolla.Samana päivänä aloitettiin joen pohjoispuolella voimakas tykistötuli eversti Vlastovin johdolla. Syntyi kova tykistötaistelu. Molemmat osapuolet kärsivät tappioita.Vittsarin kyläläiset kuitenkin ennättivät pakenemaan onnekkaasti muutaman kilometrin päähän Korpilahden kylän -tämän minun asuinpaikkani- takametsiin.

Ruotsalaiset saivat lisäjoukkoja seuraavaksi päiväksi ja tällöin venäläiset vetäytyivät Alaveteliin.

Kahakointi Kaukolla jatkui kuitenkin vielä parisen viikkoa. Silta poltettiin uudelleen. Ruotsalais-suomalaiset joukot olivat asemissa pohjoisella rannalla, venäläiset eteläisellä.

Aselepo tehtiin lopulta 29.9.1808. Rajalinja vedettiin Perhonjokeen.

K.H.Renlundin museo pystytti muutama vuosi sitten Suomen sodan 200-vuotismuistion yhteydessä infotauluja maakuntamme sotatapahtumapaikoille. Myös Kaukon sillan taisteluista löytyy oma infotaulunsa.

8-tien vieressä on pieni hiekkatie, jonne pääsee kääntymään sillan pohjoispäästä kohti Rödsön kylään johtavaa tietä. Näiden kahden tien välissä on Kokkolan kotiseutumuseon 1958 pystyttämä muistomerkki taistelujen muistoksi (Kuvan taustalla näkyy 8-tie).

Seuraava bloggaus jatkaa vielä rahtusen verran tätä samaa aihetta...

LÄHTEET:

Kaukon silteet:lan taistelut. [http://www.keski-pohjanmaa.fi/nyt/tiedostot/8a_kauko.pdf] Luettu 18.3.2012.

Suomen sota 1808-1809 Keski-Pohjanmaalla. [http://www.keski-pohjanmaa.fi/nyt/page.php?page_id=34] Luettu 18.3.2012.

73000 päivää. Suomen sodan erikoisnumero. KH Renlundin museo. [http://www.keski-pohjanmaa.fi/nyt/tiedostot/73000_paivaa.pdf ]Luettu 18.03.2012.

Monenlaisia meriittejä musiikissa

Ihan pakko hehkuttaa näitä oman alueen musiikin taitajia! Kokkolan suuntaan on viime viikkojen aikana rapsahtanut useampiakin aika hienoja juttuja!

Ensiksi helmikuussa media hehkutti, kuinka viulisti ja kapellimestari Sakari Oramo on valittu Britannian yleisradioyhtiö BBC:n sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi.

Oramo itse on syntyjään helsinkiläinen, mutta Keski-Pohjanmaalle hänet  yhdistää kokkolalaissyntyinen vaimo, sopraanolaulaja Anu Komsi. Kesiään  he viettävät perheensä kanssa pitkälti mökkeillen Kokkolassa.
.
Toki täällä Kokkolassakin työt vetävät puoleensa Oramoa. Viime kesäisessä bloggauksessani ylistinkin jo Oramon mielettömän hienoa otetta Kokkolan Oopperassa. Oramo kertoo  keskipohjalaisuudesta Suomen Kuvalehdessä näin "Siellä on voimakas pälätyskulttuuri. Ihmisten kyky ottaa kontaktia on ihan toinen kuin Helsingissä. Lähtökohta Kokkolassa on tehdä oopperaa toisin kuin isoissa taloissa. ”Perinteinen tapa on laulajavetoinen. Meillä korostuu ohjaajan näkökulma.”

Myös Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri on tuttu Oramolle vuosien ajalta päävierailijan roolista. Syksystä  2013 lähtien Oramo aloittaa myös saman orkesterin taiteellisena johtajana. BBC:n kapellimestaruden ohella.

Nimityksellä BBC:n sinfoniaorkesterin ylikapellimestariksi on Oramolle valtava merkitys, onhan kyseessä eräs Euroopan johtavista orkestereista. Orkesteri toimii myös vuosittaisten, maailman suurimpien   Proms-musiikkijuhlien selkärankana.

Alla olevasta videosta voit kurkistaa Oramon taidokasta  orkesterin johtamista  -kyseessä tietysti Sibeliuksen Finlandia!

Toisena helmenä mainittakoon viikonloppuna julkaistu tieto, jonka mukaan Suomen Naiskuoroliitto on valinnut vuoden 2011 kuoroksi Kokkolan Naislaulajat.

Kuoro juhlisti vuonna 2011 30-vuotisjuhlaansa. Tällöin he julkaisivat Ruuhkavuodet-levyn juhlan kunniaksi. Kuoroa johtaa nykyään Maria Kesäniemi.

Vuoden kuoro-titteli on vuosittain myönnettävä huomionosoitus taiteellisesti kunnianhimoiselle, aktiiviselle ja naiskuoron asemaa vahvistaneelle kuorolle.

Alla olevasta linkistä pääset kuuntelemaan Naislaulajien esiintymistä muutaman vuoden takaa.

 

Kaiken muun hyvän lisäksi tällä hetkellä television musiikkiohjelmissa taitoaan on testailemassa kaksikin kokkolalaista nuortamiestä!

Nelosen The Voice of Finland -kisassa taituroi Jesse Kaikuranta. Kisassa on tällä hetkellä  jäljellä vielä 24 kilpailijaa.Kaikuranta on tunnettu myös Kokkolan musiikkielämässä -esimerkiksi laulunopettajana Kokkolan Estraditaiteen koulussa.

Alla olevasta linkistä pääset Jessen kisatunnelmaan:

Toisessa musaohjelmassa, nimittäin MTV 3:n Idolsissa, kisaa puolestaan nuori, vasta 16-vuotias Torsten Borg. Torsten on tällä hetkellä sijottuneena jo kahdeksan  parhaan  joukkoon. Ja matka jatkuu...

Torstenin taivalta on erityisen jännää seurata, sillä hän on poikani koulukaveri usean vuoden ajalta.

Tässä näyte Torstenin kisasta:

Paljon muutakin mahtuu Kokkolan vireään musiikkielänmään, mutta tässä ne päällimmäiset kuulumiset tältä erää!

LÄHTEET:
Hän-henkilökuvassa kapellimestari Sakari Oramo: ”Olen lähtökohdiltani elitisti”Suomen Kuvalehti. [http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/han-henkilokuvassa-kapellimestari-sakari-oramo-olen-lahtokohdiltani-elitisti] Luettu 20.3.2012.kin mahtuu k

Kokkolan naislaulajat on vuoden kuoro. [http://www.pohjalainen.fi/kulttuuri-ja-viihde/elokuvat-ja-videot/kokkolan-naislaulajat-on-vuoden-kuoro-1.1165309] Luettu 20.3.2012.

Sakari Oramo BBC:n ylikapellimestariksi. [http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2012/02/sakari_oramo_bbcn_ylikapellimestariksi_3281681.html]. Luettu 20.3.2012.

Oramo iloisee uudesta nimityksestään.
[http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/musiikki/2012/02/oramo_iloitsee_uudesta_nimityksestaan_3283597.html]

Roosin talon pihasta kaupunkilaisten olohuone

Aivan Kokkolan keskustassa, osoitteessa Pitkänsillankatu 39, sijaitsee paljon historiaa sisäänsä kätkevä laivanvarustaja Anders Roosin talo, joka nykyään toimii taidemuseona.Viikon varrella lukaisin sanomalehdestä uusista suunnitelmista  koskien kaupunkialueemme viihtyisyyttä ja nimenomaan Roosin talon pihaa.

Kokkolan museotoimi on kehitellyt ideaa tehdä Roosin talon pihapiiristä kaupunkilaisille avoin olohuone, jossa ihmiset voisivat käydä esimerkiksi piknikillä.Niinpä K.H.Renlundin museo onkin toteuttamassa yhteistyössä Kokkolan kaupungin, Maaseudun sivistysliiton sekä muiden toimijoiden  kanssa ekotaideteosta. Taideteoksesta vastaa biologi, taiteilija ja taidekasvattaja Eira Ainalinpää.

Ideana on, että taideteosta rakennetaan ja myös hoidetaan yhdessä.

Teos itsessään on seitsemisen metriä pitkä ja viisi metriä leveä. Korkeutta sillä on enimmillään noin metri.Teos kasataan turveharkoista ja ideana on, että osa yhteistyökumppaneista (päiväkodit, koulut, Martat...)   suunnnittelee teokseen pienempiä taideteoksia ja  pinnoitusta pajusta tms.

Taideteosta rakennellaan touko-kesäkuun vaihteessa säästä riippuen. Teokseen on tarkoitus tulla sekä monivuotisia perennoita että yksivuotisia kukkia.

Alla olevassa kuvassa (jonka kuvasin Keski-Pohjanmaa-lehden lehtikuvasta...) taitelija esitteee ekotaideteoksen pienoismallia. Työssä on tavoiteltu  Kokkolan merellisyyttä ja aallon muotoa. Tarkoituksena on, että työn muoto näkyisi myös talvella lumen peittäessä teoksen.

Joten kevään kulmilla täytyy lähteä pihapiiriä uudestaan katsastamaan ja ehkä kaiveskella jo huopapeittoa valmiiksi aurinkoista piknikiltapäivää silmälläpitäen!

                                  Lähteet:

Puutarhataidetta museolle. Keskipohjanmaa-lehti 9.3.2012.

Roosin talon pihapiiristä kaupunkilaisten olohuone.[http://www.kp24.fi/uutiset/lehti/299196/6/Roosin-talon-pihapiirist%C3%A4-kaupunkilaisten-olohuone] Luettu 9.3.2012.