Kokkolan keskustassa liikkuessani tuli vastaan kauniiden kukkaistutusten lisäksi uuden uutukaisia penkkejä. Tässä pikainen silmäys niihin!
Kaupunginkirjaston tasanteelle näyttävien kukkaruukkujen lomaan on tuotu viininpunaisia muovipenkkejä, jotka ovat muotokieleltään tyystin kaupungin aikaisemmista istuimista poikkeavia, mutta sopivat kuin silmä päähän näiden kukkaruukkuijen vierustoille.
Istuimet luikertelevat s-tyyliin kukkaistutusten läheisyydessä. Juuri ennen kuvaushetkeä on satanut, joten en viitsi istuutua penkeille tällä kertaa, eikä niillä näy muitakaan istujia. Istuimet muodostuvat erillisistä paloista ja yhteen liitettynä muiodostavat kivoja, kaarevia muotoja.
Jää vaivaamaan, mistä moiset penkit on hankittu ja pyörin istuinten ympärillä, kunnes huomaan eräässä istuimessa tekstin Lopp Arc. Ihan pakko googlata! Löydänkin kivan tekstin, jossa yritys nimeltään Vitreo kertoo tuotteistaan "nykyajan käräjäkivinä. " Tuotteilla pyritään niin sanottuun sosiaaliseen kalustamisen ajatukseen. Ideana on, että tuotteiden käyttäjät voivat nauttia ulkoilmasta, maisemasta ja toistensa seurasta. Tässä kohtaa tulee tunne, että oikeassa paikassa istuimet ovat!
Tässä voisi kauniina kesäpäivänä vaikka katsella ohilipuvia ihmisiä tai odotella lähitienoolta lähtevää junaa saapuvaksi. Kiva, kun istuinten muotoa voi muunnellakin!
Viereiselle kävelykadulle on myös saapunut erä uudenkarheita istuimia, siellä ne ovat puisia.
Penkkejä on useampaa eri mallia, aika kivoja oikeastaan kaikki! Erityisesti tuo kolmeen suuntaan haarautuva penkki mahdollistaa useamman istujan eri seurueessakin.
Osassa istuimia on myös pienet pöytätasot.
Olipa kiva piristys piipahtaa keskustassa näitä katselemassa!
Jo pitkään on ajatukseni harhailleet kirkkotalleissa. Olen useammasta lähteestä saanut tietää, että kirkkotalleja on ollut esimerkiksi Kaarlelan kirkon läheisyydessä. Nykyään niistä ei valitettavasti ole tarjolla minkäänlaista tietoa itse paikan päällä. Jokin infokyltti kuvineen niistä olisi kiinnostava Kirkonmäellä...
Kirkkotalleja esiintyi aikaisemmin osassa Pohjanmaata. Ihmiset, jotka tulivat kirkkoon pitkienkin taipaleiden takaa, toivat niihin hevosensa lepäämään kirkonmenojen ajaksi. Rakennuksia oli paikalla pitkä rivi. Ja koska kulku kirkolle ei ollut yhtä vaivatonta kuin nykyään, oli rakennusten yläkertoihin rakennettu myös asuinhuone, jossa ihmiset kävivät ennen kirkonmenoa vaihtamassa ylleen kirkkovaatteet. Pitkämatkalaiset saattoivat yöpyäkin talleissa.
Sitten edelliskesän googlailu taas avasi uuden näkökulman. "Eksyin" tutkimaan Helsingin seudulla olevaa Seurasaarta ajatuksena, että sielläpä olisikin kiva käydä matkailemassa kesän korvilla.
Tutkin Seurasaaren ulkomuseon piirroskarttaa, ja melkeinpä hypähdin tuoliltani, kun oivalsin, että Seurasaaressa onkin olemassa vielä ihka elävänä yksi Kaarlelan seurakunnan vanhoista kirkkotalleista! Museoviraston Finna - palvelimelta löytyi jopa kaksi kuvaa kyseisestä rakennuksesta.
Näistä kirkkotalleista tietoa etsiessäni törmäsin myös tietoon, että Kälviälläkin on samantyylisiä kirkkotalleja aikanaan ollut. Tämä alla oleva lehtiartikkeli on Kokkola-lehdestä 13.1.1885. Valitettavasti Kälviänkin kirkkotallit on tuhoutuneet. Lehtiartikkelissa kerrotaan surkeassa rappiotilassa olevista kirkkotalleista Kälviän kirkkomäellä. Kun miettii Kälviän kirkonseutua, ei siellä kovin montaa mäkeä ole, lähinnä tulee mieleen Penttilänmäki.
Ilmeisestikään kirkkotaleja ei ole kovin kummoisesti arvostettu sen jälkeen, kun niiden tarve on vähentynyt. Ovat joutaneet hävitettäviksi. Niin harmillista! Sitä vastoin Närpiössä on edelleen tallessa noin 150 kirkkotallin kokonaisuus.
Tuossa yllä olevassa uutisleikkeessä todetaan Kälviän kirkontallien "rumentavan seutua aikalailla. " Sen lisäksi ne olivat artikkelin mukaan "lymypaikkoja sunnuntaisin sellaisille, jotka olivat saapuneet kirkolle tekemään kaikkea muuta vaan ei viettämään jumalan palvelusta, ja pimeän aikoina olivat ne sopivia pelätyspaikkoja pahanilkisille sivutulevain ihmisten rauhan häiritsijöille, puhumattakaan siitä vaarasta, mitä olisi ollut tapulille ja kirkolle, jos nuo tallit olisivat syttyneet palamaan. "
Näin jälkeenpäin näkee tallien arvon ihan toisin, mutta eipä auta jossitella...
Sitten tänä kesänä vastaan tulla tupsahtikin kuvia juurikin Kaarlelan kirkkotalleista peräti kolmen kuvan verran. Niissä tallit on varmaankin aika alkuperäisessä kuosissa. Kuvissa on nähtävissä myös useampia talleja vieretysten. Voi itku, kun olisivat vielä Kirkonmäellä jäljellä...
Netistä löytyneissä kuvissa tallit näyttävät oletettavasti olevan aika lailla alkuperäiskuosissa. Kerrassaan ihania! Voin kuvitella, millainen yhteisöllinen tapahtuma kirkossa käynti kaikkine lisätoimintoineen on aikanaan ehkä ollut. Näillä talleilla on taatusti tapahtunut monenmoista. Kirkossa käyntiin liittyi paljon muutakin kuin kirkossa istuminen.
Netin ihmeellisen maailma kautta saan eräällä keskustelupalstalla lisätietoa tästä Seurasaaresta (ruotsiksi Fölisöns museiområde) kirkkotallista. Se on ollut Kaarlelassa alkujaan Rasmuslaisten kirkkotalli! Tällainen lisäinfo tekee kohteesta aina jotenkin yksilöidymmän ja kiinnostavamman. Talli on myös sama, joka näkyy esimerkiksi ylimmässä linkittämässäni mustavalkokuvassa.
Ja niinpä tämän kesäisellä reissulla suorastaan ylipuhun retkiseuralaiseni visiitille kanssani Seurasaareen. Kun retki toteutuu, on olo taas kerran kuin joulupukkia odotellessa...
Ja sielläpä se kirkkotalli olikin jykevänä paikoillaan. Tosin kuvaushetkellä lukittuna, joten en päässyt sisältä tiloja kuvaamaan.
Hyvin hoidetussa ympäristössä kirkkotalli on siistin näköinen punamultarakennus. Se on kaksikerroksinen.
Infokyltissä kerrotaan, että talliin mahtui jopa neljä hevosta. Kun katson rakennusta, on hevosten täytynyt olla todella tiiviisti, jotta neljän hevosen sisällyttäminen rakennukseen mahdollistuisi.
Ensin arvon mielessäni, että kummasta ovesta hevoset ovat kulkeneet, mutta sitten päädyn vasemmanpuoliseen, koska sen edustalla ei ole kiviportaikkoa. Oviaukot ovat molemmat kyllä todella matalia.
Rakennus on leveyteensä nähden yllättävän korkea. Yläkerrassa on julkisivun puolella yksi ikkuna. Muut kolme seinää ovat ikkunattomia ja ovettomia. Rakennuksessa on vielä ehta pärekatto.
Hetkisen ihmettelen, mikä pitkä hirsi on ripustettu räystään alapuolelle, mutta sitten iskee oivallus, että sehän on kotikutoinen, koverrettu vesiränni. Kyllä ne on ennen olleet kekseliäitä vaan!
Sisäänkäynnin yläpuolella on pienoinen ikkuna. Tästä menee oven takaa oletettavasti portaikko suoraan yläkertaan.
On ollut pitkämatkalaisille todella kätevää, että kirkkovaatteet on voinut vaihtaa vasta kirkon lähellä. Jos tämä kyseinen talli on tosiaan Rasmuksen talli, ei näillä sokojalaisilla kuitenkaan hirmuisen pitkä matka ole ollut kirkolle. Toisaalta hevoskyydissä piti varmaan olla tuhdisti vaatteita yllä, ettei kylmettynyt. Ja kyllä täällä varmaan on yövyttykin. Harjalla näen savupiipun, joten jonkinlainen tulisija näissäkin on kyllä ollut.
Rakennuksen alla on kivisokkeli, joka on ajan tavan mukaan tehty luonnonkivistä.
Miksi rakennus sitten on Seurasaaressa? Seurasaaren ulkomuseo on perustettu 1909. Sinne on kerätty vanhoja rakennuksia ympäri Suomen ja tavoite on ollut nimen omaan, että jokaisesta maakunnasta olisi jotakin. Museoalue on kuin talonpoikainen Suomi pienoiskoossa. Ulkomuseon perustaminen oli professori Axel Olai Heikelin loppuelämän keskeinen hanke. Saareen siirrettiin talonpoikaisrakennuksia eri puolilta Suomea.
Hienoa, että edes yksi kirkkotalleistamme on säästynyt, vaikka onkin matkannut kauas kotoaan!
LÄHTEET: Digitaaliarkisto. Kokkolan lehti no 2. 13.1.1885.
Olin kuullut puhuttavan, että Suntiin on jälleen palautettu vesiurut, jotka sinne asennettiin ensimmäistä kertaa jo 2007. Nuo ihastuttavat valot vesisuihkun ohessa ovat muutamaan otteeseen rikkoontuneet ja kunnostus on ollut hintavaa - vuoden 2014 tietojen mukaan yhden pumpun vaihto jo sinällään maksoi 700 euroa.
Harvoin liikuskelen yön hämärissä keskustan alueella. Nyt kävi niin, että lähdin parina iltana katsomaan, miltä paljon kehutut vesiurut näyttävät, mutta molemmilla kerroilla jouduin pettymään. Kävin ennen puoltayötä, eikä kummallakaan kerralla suihkuissa ollut valoja, vaikka jostain luinkin, että valot ovat päällä aina aamusta aamuyöhön. ...Piti oikein googlata uudelleen, olenkö nähnyt unta. En ollut.
Perjantai-iltana olin 18-vuotiaani kanssa kotosalla. Tiedättekö - sellainen täydellinen joutenoloilta, jolloin ei kummallakaan mitään suunniteltua mielessä eikä oikein tiedä, mitä alkaisi... illalla ehdotin pojalle, että ens yönä lähdetään sitten yhdessä etsimään niitä valourkuja. Olen arka yksin pimeässä kaupungissa liikkumaan, niin tällä kertaa äiti sai turvan pojastaan.:) Näin ne roolit muuttuu. Ja ihme ja kumma, niin poikakin innostui asiasta.
Niin matkasimme autolla keskustaan klo 01.30 keskellä yön pimeintä hetkeä. Innostukseni oli käsinkosketeltavissa, kun jo etäältä näin pinkin värikaaren kauas asti!
Parkkeerasimme auton ja kävelimme pitkin öistä Suntin rantaa. Muutama auto ajeli hiljakseen ohi, niistäkin isoin osa takseja. Joku kaasutti kovasti Urheilutalon takana. Poika naureskeli, että tietää just ne kuviot. kun autolla siellä vedellään sivuluisua. Etäämmällä nuorten porukka matkasi kohti keskustaa Karjaloidensa kanssa elämöiden. Meillä oli kätösissä vain Huaweit. :)
Oli aivan huikea kokemus kävellä ison poikansa kanssa pilkkopimeydessä täysin autiolla Suntin rannalla. Yleensä veden reunustoilla istuskelee tai kuljeskelee aina jokunen ihminen, nyt olimme täydellisen kaksistaan. Ihana, paljonpuhuva hiljaisuus ympäröi meitä.
Sanoin pojalle siinä reunakivillä kurkotellessani, että toivottavasti ei kukaan yön pimeydestä syöksy pukkaamaan minua veteen. Naureltiin sitten vielä, että puuttuisi enää, että aamun lehdissä komeilisi teksti iäkkäämmän puoleisesta äidistä aikuisine poikineen veden varassa...Onneksi pysyimme tolpillamme.
No ne vesiurut oli tosi hieno kokemus. Värit vaihtuivat pinkistä lilaan, sinisestä turkoosiin, oranssiin, vihreään, punaiseen tai normiveden väriin. Käsittämättömän rentouttavaa katseltavaa. Minä selitin, mitä värejä näkyi, poika tuntui enemmän olevan kiinnostunut, miten ne on ohjelmoitu...
Välillä yksi patsas komeili yhden värisenä ja toinen toisen värisenä, Toisella hetkellä molemmissa oli sama sävy. Ja taas seuraavana hetkenä ne suloisesti pulputtivat monivärisinä. Olisin voinut tuijottaa niitä vaikka kuinka kauan.
Vesiurkujen kunnostaminen liittyy Kokkola 400-juhlavuoteen. Kaupungin valaisemiseenhan myönnettiin jo aikaisemmin 100 000 euroa ja vesiurkujen kunnostustoive nousi erityisesti asukkailta. Suntinvarren ilmeeseen on muutoinkin luvassa monenmoista panostusta. Läheiselle Eskonsaarellekin on noussut uusi, valaistu majakka.
Vesiurkujen valosuunnittelusta on vastanut nyt Olli Kivelä, joka on ohjelmoinut suihkulähteisiin noin 15 minuutin mittaisen valo-ohjelman. Kivelän mukaan valoissa voi nähdä vaikutteita sekä revontulista että nuotion liekeistä, Itselleni saan mielikuvan myös venetsialaisten ilotustusshowsta.
Tällä hetkessä Suntin ohikulkijoita ihastuttaa valoillaan kaksi suihkulähdettä, mutta kolmaskin on kuulemma luvassa, jahka ennättää palautua huollosta.
Kiva arvuutella, mikä väri pulpahtaa esiin seuraavaksi...Mikä on sinun lempparisi? Minun on turkoosi - poika sanoi tähän, että aina sulla on kans se joka paikassa, eikä itse lähtenyt lemppariaan äiteelle paljastamaan.
Kello oli yli kaksi kun hitaasti poistuimme paikalta. Aamu alkoi aste asteelta muuttua valoisammaksi.
Ihanaa oli, kun vastarannan talot alkoivat hiljalleen tulla pimeydestä esiin.
Suntista on kehkeytymässä mielestäni oikea helmi. Suntin vartta kuljeskelee nyt mielellään ja siellä on jopa ilo istahtaa toviksi nauttimaan puutarhamaisesta ilmeestä ja olla vain. Tätä aluetta kannattaa pian tosissaan mainostaa myös turisteille! Miltä kuulostaisi hotellipaketti lemmenkipeille ryyditettynä Suntin kävelyllä käsikkäin kuulaassa syysillassa? Pitäisi vaan osata markkinoida...
Vielä kun sen musiikin saisi tähän liitettyä, niin jopa olisi upeaa!
Tässä alla vielä linkki valosuunnittelijan itse koostamaan videoon:
Kannattaa käydä katsomassa!
LÄHTEET:
Kaupunkia valaistaan 100 000 eurolla – Meripuistoon ja Tehtaankadulle valotaideteoksia, kohdevaloilla valaistaan esimerkiksi amfiteatteri ja Suntin pohjapato. Kokkola-lehti.
Suihkulähteet ja valot ovat aina olleet Olli Kivelän juttu – Ensimmäisen suihkulähteen hän rakensi 12-vuotiaana. Kokkola-lehti. [https://www.kokkola-lehti.fi/uutinen/598347] Luettu 25.7.2020.
Sunttiin rakennettu vesiurkuja. Kp24.fi. [keskipohjanmaa.fi/uutiset/48700/suntiin-rakennettu-vesiurkuja] Luettu 25.7.2020.
