Tällä kertaa tervehdys K.H.Renlundin museon elämyksellisestä näyttelystä "Rakastaa, ei rakasta!"
Se ei ole lainkaan perinteinen esinenäyttely, vaan kokonaisuus, jonka keskiössä on valitut Kokkolan porvariston tarinat ja ihmiset 1800-luvulla.
Kävelen portaat yläkertaan. Jo portaikossa on upeaakin upeampi silhuetti kolmesta tyttärestä, jotka heittelevät ilmaan ruusunlehtiä. Sama ruusunlehtiteema ohjaa näyttelyssä kulkijaa lattioilla ja seinissä huoneesta toiseen johdattaen kulkemaan tarinan juuri siinä järjestyksessä, kuin itse haluaa.
Näyttelyn oheen on sulautettu liikemies Karl Herman Renlundin museolle lahjoittaman taidekokoelman helmiä. Ohitan ne tällä kertaa tästä kirjoituksestani, mutta ne peilaavat kivaa ajankuvaa muulle näyttelylle.
Museorakennus, Roosin talo on täydellinen miljöö tälle näyttelylle, koska tämä 1813 valmistunut keltainen rakennus, ja etenkin rakennuksen toinen kerros, oli aikanaan Kokkolan seurapiirielämän keskus. Näyttelyyn astuva astuu samalla autenttisesti niihin huoneisiin, joissa liikesuhteita ja ihmissuhdekuvioita aikoinaan solmittiin.
Näyttely on minulle erittäin merkityksellinen siitä syystä, että kuvataiteilija Terhi Ekebom on luonut näyttelyn visuaalisen ilmeen ja tarinallisen kuvituksen.
Terhi on tuttavani muutaman vuoden takaa. Sain silloin kunnian olla yhtenä jäsenenä taidehankintaprosessissa, kun uuteen, rakennettavaan kouluumme etsittiin taideteoksia. Kokkolan kaupunki on panostanut rakennushankkeissa vuodesta 2012 lähtien ja varaa aina osuuden taiteeseen rakennettaviin julkisiin kohteisiin niin kutsutulla prosenttiperiaatteella, millä tuodaan kulttuuria osaksi kaupunkilaisten arkiympäristöä. Upeaa!
Koulussani päädyimme taidehankintatyöryhmässä tilaamaan Ykspihlajan kouluun tulevat taideteokset juurikin Terhi Ekebomilta. Olen edelleen ylpeä, että saimme juuri hänen työnsä uuteen kouluumme – töistä tuli erinomaiset!
Terhin kanssa sain ilon kiertää rakennushankkeen aikana kahdestaan yhden kokonaisen päivän Ykspihlajaa. Esittelin hänelle kaiken, jota suinkin osasin ja löysin. Terhi muuten aivan rakastui Ykspihlajaan! Toimin silloin vielä luokanopettajana ja juuri minun oppilaani osallistettiin sitten noiden taideteosten ideointiin. Olihan huikea projekti, yksi elämäni kohokohdista! Terhi on toteuttanut myös kaupungissamme muraalin vesitorniin keskustassa. Olen todella iloinen, että juuri Terhi oli valittu nyt myös toteuttamaan tätä upeaa näyttelyä Roosin talolla.
Tässä Roosin talon näyttelyssä Ekebomin omintakeiset kuvitukset niputtavat draaman kaaren, esineet ja historialliset faktat suloiseksi ja esteettiseksi tarinaksi.
1800-luvun alkupuolella kauppias ja laivanvarustaja Andreas Roos nuorempi ja hänen vaimonsa Maria Sophia Lindskogin perheessä oli runsaasti lapsia, joista suurin osa oli tyttäriä. Lapset kasvoivat hienostuneessa ilmapiirissä ja heidät tunnettiin seurapiirikaunottarina. Heidän kotinsa oli kolmas kaupunkiin kohonneista kivitaloista.
Näyttelyn kukat viittaavat vuoteen 1819, jolloin Venäjän keisari Aleksanteri I vieraili Roosin talossa. Siellä järjestettiin keisarille virallinen vastaanotto. Kun keisari saapui Roosin talolle, oli ulkoportailla häntä vastassa Roosin tyttäriä. Vanhin tytär, tuolloin vasta 10-vuotias Catharina Sophia, sai kunnian sirotella kukkia keisarin jalkoihin astuessaan sisään rakennukseen. Tytär sai muuten keisarilta lahjaksi briljanttikoristeisen fermoirin, rintasoljen, joka on esillä myös vuoden 1828 tehdyssä muotokuvassa.
Roosin perheen tyttäret oppivat nuoresta saakka tanssimaan, soittamaan ja seurustelemaan edustuskelpoisesti. Upean klaveerin alla on upeaakin upeampi pyörivä alusta ja se pyörii ja pyörittää myös sen päällä olevaa soitinta. Paikalla ollut opas kertoi, kuinka perheen nuorinta tytärtä, Sophia Emelietä, kutsuttiin Ruusunnupuksi. Ihanaa! "Ruusunnuppu " oli perheen iltatähti.
Yksi koskettavista seurapiiridraamoista kietoutuu Margaretha Elisabeth Roosin ja runoilija Frans Michael Franzénin rakkaustarinaan. Nuorena runoilijana Franzén saapui Kokkolaan ja rakastui intohimoisesti Margaretha Elisabethiin, joka oli Anders Roos vanhemman ja Margaretha Elisabeth Rahmin tytär. Siis Anders Roos nuoremman sisar.
Aika harvoin sitä kai vanhempien mielestä rakastuu oikeaan tyyppiin. Niin kävi Margaretha Elisabethinkin tapauksessa. Alkujaan Pietarsaaresta kotoisin ollut kauppias, leskimies, Pär Malm, oli saapunut Kokkolaan kosimaan Roosin kaunista tytärtä. He itse asiassa olivat jo kihlautuneet. Mutta Lillin sydämen valloitti Franzén. Niinpä päädyttiinkin sopuratkaisuun, jossa Malm avioitui kaksoishäissä Lillin nuoremman sisaren, Brita Marian, kanssa. Nuoret muuten vihki 24.9.1799 kirkkoherra Anders Chydenius!
Franzénin ja Margaretha Elisabethin rakkaustarina kasvoi kirjeiden ja Margaretha Elisabethille omistettujen herkkien runojen kautta. Rakastunut pari avioitui 1799. Perheeseen syntyi neljä lasta, mutta onni jäi lyhyeksi, kun Margaretha Elisabeth menehtyi jo 1806.
Yllä olevassa runossa Franzén käytti kahta esimerkkihahmoa, Semira ja Chlorinda, jotka olivat tuttuja klassisesta eurooppalaisesta kirjallisuudesta ja teatterista.
Hän esitti, että vaikka Semira tunnettiin nokkelana viihdyttäjä ja Chlorinda ylhäisenä pyhimyksenä, he ovat molemmat teatraalisia ja etäisiä arjen onneen. Lilly edusti parempaa: aitoa, yksinkertaista ja puhdasta rakkautta, joka toi ilon ja onnen elämään.
Tässä vapaa suomennos runon lopusta:
"Mutta Lilly, sinä! Sinun sileytesi, yksinkertainen, puhdas,
ei kenenkään kanssa kilpaile, ja kaikkien puolelleen voittaa.
Sinun iloinen järkesi, sinun hyveesi, jonka loisteessa
ei pienintäkään ylpeyden tai kateuden tahraa löydy,
tekee onneksi jokaisen hetken, jonka luonasi on.
Silmistäsi luetaan mitä ajattelet;
Se on sielu, joka ei hyveitä opettele,
vaan hyvettä ja iloa ympärilleen elämässään jakaa."
Näyttelyssä on myös aivan ihana, koko seinän täyttävä sukupuu, joka on tietystikin Terhi Ekebomin kädenjälkeä. Sukupuusta ei museolla haluttu perinteistä. Voisiko tämän ihanampaa sukupuuta ollakaan?!
Kipin kapin kaikki näyttelyyn, se on avoinna Kokkolassa Roosin talossa kaupunkikeskustassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti