Kokkolan majakat ja linjaloistot:Krunnin lyysi

Kokkolan merialueella sijaitsevalla Krunnin eli Poroluodonkarin saaren pohjoisosassa sijaitsee maamme vanhin kalastusloisto. Tästä käytetään nimeä Lyysi.

 

Matkaa Krunniin on mantereelta kymmenisen kilometriä.  

 

Tällä karilla sijaitseva kalastusloisto on liikenneviraston omistama. Se rakentuu teräsmastosta ja sen valoloistosta. Loisto on hyväkuntoinen ja sen kuntoa tarkastellaan vuosittain.

 

 

 

 

Krunnin kalaloisto on rakennettu 1700-luvulla. Lyysi on peruskorjattu 1990-luvun lopussa.

Entisinä aikoina lyysissä kalastajaperheiden vaimot ja lapset pitivät syksyisin merkkitulta saarelle pyrkiville kalastajille. Ennen lyysin rakentamista paikalla pidettiin nuotiota, pystyvalkeaa, jonka suojana oli maapuolella rakennetut hirsiseinät ja meren puolella lasiseinä. Kun yhteisö vaurastui, hankittiin nuotion tilalle öljylamppu, jota ei tarvinnut alituisesti vahtia. Öljylamppu vietiin lyysin torniin

Lyysin kalastusloisto on tehty matalan kivijalan varaan. Itse rakennus on kuusikulmainen ja puurakenteinen. Kattona on pärekatto. Kapeassa lyhtytornissa on pidetty merkkivaloa kalastajille. Nykyään Lyysin seinät ovat joka suuntaan umpinaiset.

Aikoinaan Lyysi kätki sisäänsä  kivisen kiukaan jossa pidettiin tulta.

Krunni on ollut erityisesti kälviäläisten silakanpyyntipaikka 1550-luvulla. Vilkkainta kalastus oli 1800-luvulla. . Lyysin nimi juontaa juurensa ruotsinkielisestä sanasta lysa eli loistaa, valaista.

 

 

Lyysin sisätilassa on vieraskirja, jossa on paljon vierailijoiden nimiä.

 

Ruotsalon  kyläkirjassa on Matilda Järven muistelmia Krunnista. Sama teksti on ollut Keskipohjanmaa-lehdessä nro 209 vuonna 1958. Tässä lainaus Matildan muistoista koskien Lyysiä:

"Siellä Krunnin meren puoleisella kalliolla oli erikoinen lyysi - ja onhan se kai vieläkin - jossa poltettiin valkeaa, jotta miehet yön pimeydessä osaisivat tulla kotiin. Meren puolella siinä on lasiseinät, mutta maan puolella takkapiisi, jossa poltettiin "pystyvalkeaa." Illan hämärän tultua valkea sytytettiin ja vartiomiehen oli alinomaa lisättävä halkoja uuniin, jottei tuli sammuisi. Monet syysyöt minäkin siellä valvoin ja pidin valkeaa. Miehet olivat jossain kaukana mustan meren keskessä ja minä siinä valkaisevan ja merkkiä antavan lyysin tunnussa. Mutta se olikin meidän yhdyssiteenämme. Aamulla pimeän kadotessa sai tulikin hiipua, eihän sitä enää tarvittu. Sitten myöhempinä vuosina valkeapito lopetettiin ja alettiin käyttää öljylamppua, joka vietiin lyysin torniin. Mutta ei se varmaankaan niin hyvin  merelle näyttänyt kuin  kunnollinen avovalkea. Lyysimiehen virka  oli yleensä naisten tai muitten " vähäisten" hoidossa, miehiset miehet kun olivat merellä..."

Lyysin sisäseinistä on luettavissa monia puumerkkejä. Paljon tarinoita varmaan kätkevät nämä puiset seinät sisälleen...




LÄHTEET:

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kokkolan saariston hoito- ja käyttösuunnitelma. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/90315/Etela-Pohjanmaan_julkaisuja_2_2011.pdf?sequence=4] Luettu 14.7.2014.

Maaseudun kulttuurimaisemat ja maisemanähtävyydet. [http://www.maaseutumaisemat.fi/wp-content/uploads/2014/02/EPO-raportti-maakunnalliset.pdf] Luettu 24.8.2014.

Ruotsalon kyläkirja. 2011. Krunni eli Poroluodonkari,  s. 75-78.

Ruotsalon kyläkirja. 2011. Matilda Järven muistelmat Krunnista, s. 79-81. 

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt. Poroluodonkarin kalastajayhdyskunta. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2921] Luettu 24.8.2014.
Vanhoja kuvia Kälviältä. Krunnin lyysi. [http://www.vanhakalvia.fi/galleria/displayimage.php?album=10&pos=61] Luettu 24.8.2014.

Krunni

Tuuleton + aurinkoinen kesäpäivä= veneretki 

 

Tällaisen yhteenlaskun summana päätimme pistäytyä Kokkolan saaristolueella sijaitsevalle saarelle, jolla on takanaan pitkä historia.  Saari tunnetaan paikallisten keskuudessa nimellä Krunni, vaikka se maarekisterissä virallisesti mainitaankin nimellä Poroluodonkari. Sen verran avomerellä saari sijaitsee, että ihan tuulisina päivinä siellä ei ole mielekästä ihan pienellä paatilla pistäytyä...

 

 

Saavuimme omalla veneellä vierasvenesatamaan. Matkaa rannasta tuli kymmenisen kilometriä. Yllätykseksemme satama olikin täynnä  veneitä -loistelias merisää oli houkutellut paikalle paljon vierailijoita! Karin eteläkärjessä on valtion 1970-luvulla rakentama satama. Laiturit näyttivät tosin osin antaneet periksi...

Krunni sijaitsee Kälviän edustalla. Se on noin 700 metriä pitkä kalliosaari.
Saarella on useampia hyvin pieniä, vanhoja kalastuskämppiä. Vanhimmat kämpät ovat olleet saaren itärannalla, mutta maankohoamisen myötä kämppiä ryhdyttiin rakentamaan 1700-1800-luvuilla länsirannalle. Eniten kalakämppiä on luonnonsataman läheisyydessä. Nykyiset vanhimmat pystyssä olevat rakennukset on rakennettu 1900-luvun alkupuolella.

 

Kesäidylliä parhaimmillaan...

Hätäpuhelinkin saaresta löytyy. Sen paikkaa on näköjään sitten viime käyntimme siirretty lähhemmäs nykyistä satamaa.   Kaivokin näyttää alueelta löytyvän.     Krunni mainitaan kälviäläisten silakanpyyntipaikkana jo 1550-luvulla. Silloin karilla on kalastanut kuusi venekuntaa.Vilkkaimmillaan kalastus lienee ollut 1800-luvun loppupuolella, jolloin saarella on ollut kolmisenkymmentä venekuntaa. Yhteen venekuntaan lasketiin kuuluvaksi kolme henkilöä. He asuivat yleensä samassa kalakämpässä. Samaan venekuntaan kuuluvat saattoivat olla myös eri perheistä.  Ruoanlaitosta ja huollosta huolehtivat kokki ja karipoika saaressa. Kalastajat perheineen asuivat entisaikoina Krunnissa parhaan kalastusajan. Naisten tehtävänä oli verkojen paikkaus ja  kalojen perkaus. Kalat suolattiin ja myytiin päasiassa Kokkolan torilla. Suolakalaa myytiin jonkiin verran myös sisämaahan.

Kalastus entisaikoina Krunnissa oli melko hyvin organisoitua: Kolmen hengen venekunnalla tapasi olla yhteensä kaksitoista verkkoa. Kalat jaettiiin tasan venekunnan kesken olivatpa kalat sitten kenen verkossa hyvänsä. Jos joltakulta kalastajalta puuttui apumies, hän hankki mukaan "puolikalamiehen", joka sai palkaksi viidenneksen saaliista.  Kalastajien mukana seurasivat "perkkarit", yleensä mäkitupalaisten  tai torpparien vaimot, tytäret tai itselliset, jotka vastasivat myös ruoasta.Perkkareiden palkka oli yhdeksäsosa kaloista. Kalaisena aikana sovinnollisuus ei aina ollut taattua, koska perkkarit eivät olleet sitoutuneet tiettyihin venekuntiin...Kullakin aikakaudella omat kränänsä...     Verkkokalastus oli entisaikoina kovaa työtä. Hyvällä säällä kalastajat uskaltautuivat aina Mänttään, Hoijakkaan, Mikkinpauhaan ja Jaskanmänttään saakka. Yö nukuttiin veneenpohjalla... Lähempänä Krunniakin oli hyviä kalapaikkoja, kuten Länsipauha ja Pohjanpauha. Näyttää siltä, että vuosisatojen kuluessa hyvät kalastuspaikat ei ole juurikaan muutuneet - oma perheeni pyytää ainakin siikaa aika usein Pohjanpauhan tienoilta...

Krunnissa oli 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa saarnahuonekin. Valitettavasti se on hävinnyt 1900-luvun alussa. Krunnissa pidettiin jumalanpalveluksia muutaman kerran kalastuskauden aikana.

 

 

Ruotsalon kyläkirjassa kerrotaan, että muistitiedon mukaan saaren ensimmäinen asukas oli alaveteliläinen  Kriiko-niminen kalastaja. Muistona tästä on hänen entisellä asuinpaikallaan  ns. Kriikon kivi saaren länsirannalla.

Maasto saarella vaihtelee paljon eri puolilla saarta. Satamasta lähdettäessä maisema on enemmän heinkkoista. Saaren toista päätä puolestaan hallitsee isot kalliot. Osasta saarta on pienempää kivikkoa.

Perinteen mukaisesti saarelle rantautuessa tulee poimia mukaan kivi. Kivi tulee heittää isoon Kummeliin. Se tuottaa onnea sinulle:)

Ihana yllätys pilkotti metsikön siimeksessä. Iso lauma  lampaita vilisteli meitä karkuun. Olipa joukossa yksi musta lammaskin laiduntamassa:)

 

Krunnin saaresta löytyy myös  kivilabyrintti eli jatulintarha. Viime käynnistä saarella oli kymmenisen vuotta ja totesimme, että tuona aikana kiertämämme jatulintarha oli pusikoitunut paljon entisestä Siispä kaikki nyt joukolla kiertämään sitä saarella käydessä, ettei tämä  Laiska-Jaakon rinkinä tunnettu muinaisjäännös katoa varpujen  ja katajien sekaan!

Kierros jatulintarhassa on muuten yllättävän pitkä ja väistämättä tulee ajatelleeksi, että saaren kalastajille tämä on ollut hauskaa puhdetyötä ilmoilla, jolloin merelle ei ole päässyt kalastamaan...

Alla olevassa kuvassa on rakennushistoriallisesti arvokas Lyysi eli Krunnin kalaloisto. Se o kivijalan varaan tehty pienehkö kuusikulmainen rakennus. Lyysissä on pärekatto sekä kapea lyhtytorni, jossa on aikoinaan pidetty merkkivaloa kalastajille. Aikoinaan rakennuksessa on pidetty avotulta, ja meren puoleinen seinä oli alkujaan lasiseinä. Myöhemmin alettiin valaistukseen käyttää öljylamppua. Nykyään seinät ovat umpinaiset.
 

Krunnin pyyntiyhteisön historiallista  rakennuskantaa edustava maamme vanhin  kalastusloisto on ilmeisesti rakennettu jo 1700-luvulla. Sen avulla kalastajat osasivat syyssilakan pyynnistä turvallisesti takaisin. Lyysi-nimi tullee ruotsinkielen sanasta lysa, joka tarkoittaa loistamista ja valaisemista.

Seinistä löytyy paljon vanhoja nimikirjoituksia:) 

 

Lyysin vieraskirjaan kannattaa jättää tervehdys...

 

Taustalla näkyy Pohjanpauha pienenä kivikkona...

Toiseen suuntaan saaren pohjoispäästä katsottaessa voi erottaa Tankarin saaren.

Meren äärellä voisi vaikka istuskella ja paistella makkaraa...

 

...ja samalla tuijotella kiviin tyrskiviä aaltoja...

 

Nykyaikaa...suurimmassa osassa mökeistä näyttää olevan aurinkokenno sähköä tuottamassa...

 

Hieno vierailukohde, kannattaa ehdottomasti käydä, jos paikalle kyyti tarjoutuu:)

 

LÄHTEET:

 

Geocaching. Poroluodonkari "Krunni". [http://www.geocaching.com/seek/cache_details.aspx?guid=787f8cdd-b2f6-4216-a9d3-85ac88dc3f8f&utm_expid=3682814-19.IwPiGx47QSqX7HxKs4LCVA.0 ]  Luettu 28.7.2013.

 

Harri Nyman.Meriväylien rakennusperintö [http://www.nba.fi/fi/File/1005/merivaylien-rakennusperinto.pdf]  Luetu 28.7.2013.

 

Kokkola-lehti no 54, 14.5.1901. Kansalliskirjaston digitoidut aineistot. Historiallinen  sanomalehtikirjasto.[http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=2&action=entryPage&id=653575&pageFrame_currPage=4] Luetu 5.8.2013.

 

Museovirasto. Valtakunnalliseesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=2921] Luettu 28.7.2013.

            Ruotsalo - kylä meren rannalla.Toim. O. Järvi. 2011.