Ullavan kirkkotarhassa

Tässäpä joitakin otoksia jo aikoja sitten tehdyltä  Ullavan kirkon  ympäristön kirkkomaan kiertelystä...

Kirkkotarhasta löytyy vain muutama vanha hauta. Tekstit  kivistä eivät erotu hyvin ja nämä muutamat hautamuistomerkit lienevät  monelta eri aikakaudelta. Ullavassa  muuten  vainajien siunaaminen tapahtui ennen  yleensä hautausmaalla, vain harvemmin kirkossa.

Kirkkopihalla on sankarivainajien hautapaikka.
Sankarihautausmaalle on haudattu 44 talvi- ja jatkosodan sankarivainajaa.

Sankarihautojen läheisyydestä löytyy graniittipaasikivi  vuosina 1941-1944 Isänmaan puolesta taistelleille. Muistokiven yllä on risti ja kiven etusivulla on teksti "Isänmaan puolesta 1941 - 1944 sekä sankarivainajien nimet. Muistomerkki on tunnetun ullavalaisen  taiteilijan, Veikko Vionojan tekemä ja se on peräisin vuodelta 1953.

Sankarihautausmaan  ympärillä on matala kivimuuri.  Muurissa on vuosiluku 1939.

Kirkon vieressä on muistokivi ullavalaisille vapaudensankareille. Muistokivessä on kolmen kaatuneen nimet ja kuolinpaikat.

Kiven alaosassa on muistokirjoitus: '

"He puolesta lain ja vapauden

henkensä uhrattuaan

rauhassa lepoa nauttivat

nyt povessa isänmaan."

En löytänyt tarkempaa tietoa muistokivestä, enkä sen pystyttämisvuodesta. Jos joku tietää asiasta enemmän, olisi kiva tietää!:)

Lisäksi pihasta löytyy muistokivi myös Nälkävuosina kuolleiden muistolle.

Kivessä on teksti: "Nälkävuosina 1865-1868 kuolleiden muistolle."

Kivessä on lisäksi teksti Raamatusta: "Minun armossani on sinulle kyllin. Kor. 12:9.

Kiven alareunassa on enkeli, joka on polvistuneessa asennossa ja on peittänyt kasvonsa käsillään.

Nälkävuodethan koettelivat Suomessa kaikkein eniten Parkanoa ja Ullavaa.  Ullavassa kuoli vuonna 1868 yli viidesosa sen asukkaista!

LÄHTEET:

Kälviän ja Ullavan kirja. Kirkolliset toimitukset, s. 432.

Suomen sotamuistomerkit 1939-1945. [http://www.tammenlehva.fi.test.mediatraffic.fi/sivu.php?id=57] Luettu 29.12.2013.

Tuhat vuotta Pohjanmaalla. Pohjanmaan museon julkaisuja no 22¨, s. 44. [museo.vaasa.fi/w/attachment.cgi?attach=29] Luettu 29.12.2013.

Ullavan kirkko

Kerran kesällä päätin käydä tutustumassa Ullavaan, joka on vuodesta 2009 lähtien kuulunut Kokkolan kaupunkiin. Kuvausmatka keskittyi kirkon alueeseen. Tosin paikalle päästyäni tajusin amatöörimäisen kömmähdykseni: kameralaukusta olin viikolla tyhjentänyt tavaroita, ja epähuomiossa lyhyempi kameraputkikin oli jäänyt johonkin muualle kuin sen kuuluisi... Pahoitteluni -pitkällä putkella ei saanut ihan koko kirkkoa lähietäisyydeltä kerralla kuvaan edes:/

Keskityn kirjoituksessani kirkon ulkopuolelle näkyviin asioihin. Ullavan puukirkko ja kellotapuli sijaitsevat  Ullavan kirkonkylässä Ullavanjoen itäpuolella. Kirkko  on tyyliltään uusklassistinen.

Ullavasta tuli kappeliseurakunta vuonna  1797 ja itsenäiseksi seurakunnaksi se muodostui 1904. Vuonna 2006 Ullavasta tuli  jälleen kappeliseurakunta, kun se liitettiin Kaustisen seurakuntaan.

Ullavan kirkko on rakennettu  päädyistä viistetyksi, kahdeksankulmaiseksi tukipilarikirkoksi  vuonna 1783. Sen pitkiä sivuseiniä tukee lyhyet hirsistä salvotut ontot tukipilarit. Alunperin sen rakensi Kalajoelta lähtöisin ollut kirkonrakentaja Simon Silve'n (1747-1798, ent. Jylkkä).
Ullavan kirkko  nivoutuu tyyliltään hyvin  1700-luvun loppupuolen  kansanomaiseen pohjalaiseen rakennustaiteeseen.

Tällainen pohjalainen tukipilarikirkko kuin Ullavan kirkko on,  luetaan Suomen  puukirkkoarkkitehtuurin erikoisuuksiin.


Seinähirsien jatkoskohdat on sijoitettu niitä suojaavien onttojen lamasalvospilarien sisälle. Ulko- ja sisäpinnasta ulkonevat tukipilarit tukevoittavat seinärakennetta ja myös estävät sitä pullistumasta kattotuolirakenteiden tai vesikaton painosta. Tukipilarikirkkojen historia juontaa juurensa aina keskiajan lopulle saakka. Kaikkiaan tukipilarikirkkoja tiedetään olleen Suomessa yli sata, mutta vain 11 näistä on säilynyt nykypäiviin saakka. Ullavan kirkko on näistä  nuorin.

 Kirkossa on poikkipäädyt.  Alkujaan se on ns. oktogonin muotoinen pitkäkirkko.
 Kolmella sivulla  on ulkonevat, satulakattoiset eteishuoneet ja yhdellä  sivulla sakaristo. Ristikeskuksesta nousee  ylös lyhtytorni. Ikkunat ovat malliltaan  pyörökaariset. 

Sekä kirkon että myös kellotapulin rakentamista johti lääninrakennusmestari Johan Blomström. Kirkkoa on korjattu Lauri Heikki Kuorikosken johdolla 1900. Silloin kirkon runkoon lisättiin kolme satulakattoista eteishuonetta ja pitkälle sivulle  poikkipäädyt sekä ristikeskukseen torni.   Uusi sakaristo sijoitettiin alttarirakennelman taakse. Kooltaan kirkko on  pieni, siellä on  vain 250 istumapaikkaa.

Vuosina 1957-1958 kirkon sisä- ja ulkoväritystä on muutettu vuoden 1900 korjausta edeltävään asuun.

Kirkko ja tapuli muodostavat hyvin säilyneen kirkollisen ympäristön, joka on muodostunut jo 1700-luvulla.

Kirkon lounaispuolella, lähempänä sisäänkäyntiä, on, korkea kolminivelinen kellotapuli. Tapuli on valmistunut vuonna 1787.

 

LÄHTEET:Kaustisen ja Ullavan seurakunta. Ullavan kellotapuli. [http://www.kaustisenjaullavanseurakunta.fi/tilat/ullavan_kellotapuli] Luettu 30.9.2013.

KirjastoVirma. Johan Blomström. [http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Blomstr%C3%B6m_Johan] Luettu 30.9.2013.


Kirjasto Virma. Simon Silve'n. [http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Silv%C3%A9n_Simon] Luettu 30.9.2013.

Museovirasto.Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäräistöt. RKY.Ullavan kirkko ja vanha-Vion talo. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4879] Luettu 30.9.2013.

Rakennusperinto.fi. Tukipilarikirkko on suomalainen erikoisuus. [http://www.rakennusperinto.fi/rakennusperintomme/artikkelit/fi_FI/Tukipilarikirkot/] Luettu 30.9.2013.

Ullavan kirkon vaivaisukko

 

Kerrankin ennätin lomailun aikana  myös kanta-Kokkolan ulkopuolelle, joten  sen kunniaksi alotetaan reissu Ullavasta, joka liitettiin Kokkolaan 1.1.2009.

 

 Nyt samalla alkaa uusi pienimuotoinen sarja! Se käsitelee Kokkolasta löytyviä vaivaisukkoja.

Olen aivan hurahtanut näihin!

 

Suomesta löytyy muuten tällä hetkellä kaikkinensa noin 145 vaivaisukkoa, ja lisäksi yksi ainukainen vaivaisakka...Vaivaisukkoperinne on ainutlaatuinen ja leimallisesti suomalainen perinne - maamme ohella Ruotsista löyty kymmenkunta vaivaisukkoa...

 

Ensimmäiseksi matkaamme Ullavan kirkon luokse.  Kirkon kellotapulin seinustalta, sisääntuloväylän varrelta, meidät vastaanottaa vaaleaaharmahtavassa takissa oleva vaivaisukko.

 

 

Vaivaisukon yllä on kaarevakattoinen katos.

Vaivaisukon tekijäksi ilmoitetaan Santaholman teoksessa Sakari Matinpoika Jääskö (1821-1863) , mutta Kantokorven toimittamassa kirjassa mainitaan lisäksi, että mitä ilmeisemmin sukunimi on Jääskä.Tekijätieto on kuitenkin hieman epävarma, koska samaisessa Kantokoven kirjassa mainitaan, että vaivaisukon tekijä onkin Samuli Paulaharjun tiedon mukaan  Iisakki Jääski (ehkä tässäkin Jääskä...).

 

 Vaivaisukko lienee peräisin 1840 vuoden tienoilta. Vaivaisukolla on pituutta 151 cm ja sen hartioiden leveys on  42 cm.

 

 

 

 

Puu-ukolla on päässään lipallinen koppalakki,musta vyö ja hihankäänteet sekä rähinäremmi eli komentovyö.  Ukolla on lisäksi yllään harmaa pitkätakki, mustat housut sekä tummat kengät.

 

Takin kauluksessa on reunassa koristeommel, joka on tehty veistämällä.

 

Vaivaisukon oikea käsi on poikki ranteesta. Vasemmassa kädessä olevan kepin yläosa on katkennut. Ilme on hyvin totinen.

 

Vaivaisukon raha-aukko on rinnassa ja se on suljettu läpällä.

 

Ukon korvanlehtiä ei ole  veistetty esiin...

 

Vaivaisukko on maalattu entisenlaisillä väreillä Ullavan kirkon maalauksen yhteydessä vuonna 1997. Silloin kasvonpiirteitä korostettiin maalauksella.

 

LÄHTEET: Santaholma. Vaivaisukko. Tummatukka ja kirkonäijät.2001.

 

Vaivaisukkojen paluu. Toim. Santaholma. 2013.