Kaarlelan kirkon nuorempi vaivaisukko

Kaarlelan kirkosta löytyy toinenkin vaivaisukko vanhan vaivaisukon lisäksi. Se seisoskelee kirkkotarhan  länsiportilla pääsisäänkäynnin vieressä.




 Saman portin vieressä on myös rautapeltinen  laatikkomallinen köyhäinlipas.  Se on hankittu vuonna 1890. Itse en tätä lipasta ollut huomannut ennen valokuvaamista - tai en tiedä, enkö vain ollut tullut ajatelleeksi, mikä se on...

Ukko on valmistettu vuonna 1847. En löytänyt tietoja sen veistäjästä, joten lieneeko jäänyt arvoitukseksi...Ukko kuulemma muistuttaa paljon Oravaisten vaivaisukkoa.

 

Ukko seisoo valkean kivikatoksen alla ja sen jalkojen alustana on pyöreä taso.

Ukon oikea käsi on kohotettu rinnalle, jossa on metallivahvisteinen raha-aukko  Muistan nähneeni aiemmin valokuvan, jossa tällä vaivaisukolla on tumma keppi vasemmassa kädessä. Nyt sitä ei näytä enää siinä olevan.

 

 Ukon  musta tukka on puolipitkä já hiuksissa on keskellä jakaus. Myös jykevä parta on  musta.

 Ukolla on yllään polvien alle ulottuva  takki, jossa on pitkät, poimutetut liepeet sekä shaalikaulus leveästi pyöristetyn kaula-aukon ympärillä.

 

Takissa on nappirivi sekä vyö. Pitkissä hihoissa on ryppyjä olkapäissä sekä alhaalla käänteet.
Kaulanauha on musta ja pystykaulus valkoinen.

Vaivaisukon toisessa jalassa on kenkä, mutta toisessa vain sukanterä. Ukon puku on väritykseltään harmaa. Ukolla on korkeutta 169 cm ja hartioiden leveys on 46 cm.

LÄHTEET:Kaarlelan pitäjän historia I. Rahatukit ja -lippaat, 132 ja Sekalaista, s. 155.

Santahoma, K. Vaivaisukot. Tummatukka ja kirkonäijät. 2001.

Uhritukki sekä Kaarlelan kirkon vanha vaivaisukko, "Tranubackan ukko"

Tänään tutustumme Kaarlelan kirkon vanhempaan vaivaisukkoon. Sitä ennen aiheeseen  johdatuksena hieman taustatietoa... 

  

Vaivaisukkojen edeltäjinä toimivat uhritukit. Jo vuonna 1343 Ruotsi-Suomen kirkko määräsi, että niitä tulee sijoittaa kirkkojen yhteyteen. Vuonna 1527 uhritukit puolestaan kiellettiin Västeråsin  valtiopäivillä. Kiellon perusteena oli se, että niiden katsottiin  liittyvän katolisen kirkon anekauppaan.

 

Mutta koska köyhien auttaminen oli kirkkojen velvollisuus, kehotti kuningatar Kristiina vuonna 1649 asettamaan  keräystukkeja uudelleen kirkkoihin, jotta köyhien auttaminen mahdollistuisi.

 

Ilmeisesti keräystukkeja koristeltiin aiemmin pyhimysten kuvilla, mutta vuoden 1571 kirkkoasetuksessa määrättiin kuvat poistettaviksi.

 

Kaarlelan kirkossa vaivaistukki oli sijoitettu  kuorin oven toiselle laidalle. Lisäksi kirkon eteisessä oli vaivaislipas. Vuoden 1736 kirkon asiakirjoissa ilmenee, että kirkossa oli tällöin kaksi lyöttein varustettua vaivaistukkia. Tällöin niiden sanottiin olevan vanhoja ja rikkinäisiä. Kirkon tiedoissa mainitaan tukin pitäneen vuonna 1671 sisällään  20 äyriä.

Kaarlelan kirkon vaivaistukista minulta ei löydy kuvaa, mutta tässä alla on kaksi kuvaa Tankarin kirkon vaivaistukista; ensimmäinen kuva kirkon sisäpuolelta ja toinen ulkopuolelta. 

Rahat uhritukkiin työnnetään sisään laudanpalasessa  olevasta naulatulla pellillä ympäröidystä aukosta.

 

Ilmeisesti vaivaistukit on pian tämän jälkeen poistettu käytöstä, sillä vuonna 1784 pitäjäläiset päättivät laittaa  kirkkoon kaksi vaivaistukkia, koska siellä  ei silloin ollut yhtään sellaista. Kaarlelan  pitäjän historia I -teoksesta selviää, että päätettiin, että toisesta piti tulla tavallisen yksinkertaisen näköinen, mutta toinen tuli muotoilla "almuja pyytävän  vanhan kerjäläisukon kuvaksi."

Ja tästä päästään sitten itse vaivaisukkoihin...

 

 

Vaivaisukkoja on eniten Suomessa Pohjanmaalla, jossa oli aikoinaan myös paljon laivanrakennustoimintaa. Oletettavasti laivanrakentajien keulakuvien tekijät ovat tehneet ensimmäiset vaivaisukot, sillä niitä ei mielletty pyhimysten kuviksi. Näin niiden veistäminen oli sallitumpaa.

 

Kaarlelan kirkon ukon veistäjä on talonpoika Nils Tranuback Håpsalasta eli Kruunupyystä. Veistos on peräisin vuodelta 1784 eli se on maamme vanhimpia vaivaisukkoja.

 

Tranubackan lisäksi kirkon asiakirjoissa mainitaan Pehr Sipola, joka sai maksun puusta. Valmistumisvaiheessa kuvalle tehtiin myös katto ja vaivaisukko sijoitettiin kirkon läntisen portin läheisyyteen.

 

 

  

Tämä vaivaisukko on kiertänyt näyttelyissä Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. Kesällä 2013 vaivaisukko matkasi Kerimäelle, jossa oli vaivaisukkojen näyttely.

 

Muutama vuosikymmen sitten tämä vanha vaivaisukko oli sijoitettuna kotiseutumuseoon, mutta nykyään se seuraa elämää Kaarlelan kirkon eteisessä. Kesäisen vaivaisukkonäyttelyn jälkeen ukon paikkaa kirkon eteisessä on hieman muutettu reunemmalle ja sen sivustalle on pujotettu köysi, jotta ukko saisi elellä kolhiintumatta...Sen hänelle jo tuolla ikää suokin!

 

Alkujaan ukko on maalattu punaiseksi, mutta nykyisellään maali on lähes kulunut pois. Ukko pitää oikealla kädellään kehotustaulua, jonka teksti on kokonaan hävinnyt. Vaivaisukon  tukka on veistetty kihartuvaksi, mutta sen parta on suora.

  

 

 

 Tranubackan vaivaisukko on ajan ahvoittama ja  se on valmistettu hongasta. Yllään sillä on takki, jossa on leveät käänteet sekä pitkä kaulus. Rintamuksessa on rahanlaittoaukko, jota kohti oikea käsi kaartuu.

 

 

Ukolla on vasemman käsivarren alla kainalosauva. Rinnassa on alun perin ollut kyltti, joka on kehottanut anteliaisuuteen. Enää kylttiä ei ole tallella.

  

Vaivaisukkoa on korjailtu vuonna 1836. Valitettavasti vuonna 1846 varkaat murtautuivat vaivaisukon lippaaseen ja turmelivat ukkoa niin katalasti, että Tranubackan ukon rahankeruu päätettiin lopettaa ja tilalle tehdä uusi vaivaisukko,  joka valmistuikin jo  1847.

  

Kaarlelan vanha ukko muistuttaa ulkonäöltään paljon Pedersören kirkon vanhempaa vaivaisukkoa, mutta jälkimmäisen ukon tekijästä ei ole tietoa.

 

Tranubackan ukon pituus on 169 cm ja sen hartoiden leveys on 46 cm.

 

 

 

LÄHTEET:Kaarlelan pitäjän historia I. Rahahatukit ja-lippaat. 1969, s. 131-132. ja Sekalaista, s. 155.

Kokkolan seurakuntayhtymä. Kaarlelan kirkon historia. [http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/tilat/kirkot_ja_kappelit/kaarlelan_kirkko/kaarlelan_kirkon_historia] Luettu 14.10.2013.

Wikipedia. Vaivaisukko. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaivaisukko] Luettu 16.10.2013.

Santahoma, K. Vaivaisukot. Tummatukka ja kirkonäijät. 2001.

Lohtajan kirkon vaivaisukko

 Lohtajan kirkon tapulin luokse johtaa laattakivinen polku, jonka päässä maailmaa katselee  katoksen alta Lohtajan seurakunnan vanhempi vaivaisukko.

Sinisilmäinen ukko on veistetty vuonna 1822. Sillä on musta tukka ja kokoparta. Ukkoa on kunnostettu useasti. Ukolla oli aikaisemmin tummempi maalaus, mutta nykyään sen pitkä takki on punainen. Takissa on kaulukset, pari nappia ja hihankäänteet.

Oikean käden sormillä ukko pitelee metallista kehotustaulua. Taulun tekstissä lukee "Joka köyhää armahtaa,hän lainaa Herralle." Käden yläpuolella on raha-aukko. Vasemmassa kädessä on keppi.

Ukon pituus on 177 cm ja hartioiden leveys 50 cm.

 Z. Topeliuksen satu kertoo "Puu-Pietarin" tehneen tämän vaivaisukon, mutta Lohtajan seurakunnan käsityksen mukaan  tekijä on ilmeisesti Tomujoelta kotoisin ollut Juho Juhonpoika Koski (1767-1832).

Joka tapauksesa etsin käsiini suomennoksen Topeliuksen sadusta, ja se oli oikeasti satu täynnä jännitystä, ahneutta, rosvousta sekä myös omantunnon ääntä, joten suosittelen sen lukemaan!

"... Hännystakki oli loistavan  sininen, liivit kirkuvan punaiset ja housut räikeän keltaiset. Älä muuta sano! -keikarointiahan tuo  tuollainen on, semminkin kun on kyse vaivaisukosta, jonka on määrä kerjätä..."

Puuäijän viereen on kiinnitetty  kyltti, jonka teksti kuuluu seuraavasti:

"LOHTAJAN PUUÄIJÄ

Lajissaan maailman suurin ja kuuluisin. Tunnettu Sakari Topeliuksen saduista "Vaivaisukko" (Lukemista lapsille I), tehnyt Juho Koski 1825.

Z.Topelius saga "Fattigubben" (I samlingen "läsning för barn I")

Har gjort denna Lochteå fattigubbe Världsberömd.

Lohtajan seurakunta 1984"

Valkean  kyltin alapuolella on toinen kyltti, jossa kiteytyy vaivaisukkojen ajatusmaailma:
                                                       "Kerää maailman köyhimmille
                                                        Åt de fattigaste i världen
                                                        To the poorest in the world
                                                        Kirkon ulkomaanapu
                                                        Kyrkans utlandhjälp
                                                        Finn churchaid"

"...Lohtajan kirkkoneuvosto, hyvää yleistä tapaa noudattaen , päätti teettä oman vaivaisukkonsa, jonka almut jaettaisiin pitäjän puuttenalaisille eli vaivaisille, katseet oitis kääntyivät Puu-Pietariin. Tottahan tuo käsistään taitava koturi  suostuisi tekemään  veistoksen puoli-ilmaiseksi, eli yhdentoista plootun kertamaksulla..." 

Tämä vaivaisukko poistettiin aikoinaan käytöstä kun Lohtajan seurakuntaan tuli uusi vaivaisukko 1800-luvun lopulla, Hiski. Hiski kuitenkin koki kovia, kun se 1900-luvun alkupuolella ryöstettiin ja sen pää heitettiin kaivoon. Nykyään Hiski lepäilee tapulin sisällä ja alkuperäinen ukko paiskii töitä jälleen tapulin luona...

"Kuten hyvin käsität, vaivaisukon tulee olla ontto, jotta sen sisälle mahtuisi säiliö, johon ihmisten lahjoittamat kolikot iloisesti vierivät, kilin kalin kierivät. Ja totta kai säiliön tulee olla lukittava ja avaimen yhden ainoan  luottamushenkilön eli siis kirkkoväärtin hallussa.
Tämän Puu-Pietari mainiosti tiesi ja tähän juuri hänen kieltämättä ovela suunnitelma perustui. Kun hän oli ensin veistänyt äijänkuvan, hän ryhtyi valmistamaan siihen kuuluvaa säiliötä. Säiliön lisäksi hän teki erillisen salalokeron..."

"Kirkon kohdalla karkureista toinen huomasi Puu-Pietarin, luuli tätä vaivaisukoksi ja vihelsi hiljaa:

-Hss, kaveri! Eikös kähmitäkin hiukka kilisevää kun kerta kohdalle osuttiin, vai mitä?

...-Tuossa tuo epeli seistä jököttää eikä ole moksiskaan vaikka yöt päivää rohmuaa kunnon ihmisten rahoja, sanoi muka paheksuen toinen karkureista ja tarkoitti tietenkin vaivaisukon alituista kerjäämistä. Mutta Puu-Pietariin sanat upposivat täydestä ja kylmä hiki kihosi hänen otsalleen.

-Pannaan siltä ensin pää poikki, ehdotti toinen.

-Eipäs kun humautetaan ensin jalat alta ja silputaan sitten koko äijä, sanoi toinen römeästi.

-Eiköhän riitä, että kairataan siltä maha auki ja kähmitään kilisevät..."

Vaivaisukko kuvaa Suomen sodan invalidia, jota on haavoitettu sen vasempaan jalkaan sekä rintaan. Aikoinaan vaivaisukon keräämillä rahoilla ostettiin jauhoja, joita jaettiin joulun alla puutteenalaisille.  K.H. Renlundin museon pystyttämä opastetaulu Lohtajan kirkonmäellä kertoo, että Suomen sodan invalidit olivat 1800-luvulla yksi vaivaishoidon kohderyhmistä.

"...Onnettomana ja tekojaan syvästi katuen Puu-Pietari tunnusti rumat kolttosensa. Aarrekätkönsä hän oli valmis viimeistä kolikkoa myöten luovuttamaan pitjän vaivaisille, kunhan hänen ei vain  tarvitsisi tehdä seuraa  noille kamalille Korsholman karkureille..."

LÄHTEET: K. Santaholma. Vaivaisukot. Tummatukka ja kirkonäijät. 2001.

Topeliuksen satuaarteet. Vaivaisukko. Suom. Irja Lappalainen.  Kuv. Irja Lappalainen. 1991. 2. painos (Tekstin kursivoidut kohdat ja piirrokset  lainauksia tästä sadusta).

Kälviän kirkon vaivaisukko

Kälviän kirkon vaivaisukko seioskelee  Kälviän pääkadun reunustalla kauniin kellotapulin seinustalla


Vaivaisukon veisti kirkkoväärti Erkki Lassila vuonna 1820. Hän oli kuuluisaa Kälviän kirkkomestareiden sukua Vaivaisukon hinta oli 10 riikintaalaria ja 32 killinkiä.

 

Ukolla on yllään punainen, nilkkoihin asti yltävä  takki. Päässään hänellä on musta lakki, rinnustassa pari nappia ja jalassa saappaat sekä vasemmassa kädessä keppi. Aiemmmin ukon takin väri oli vaaleanpunertava.

 

Rinnustassa on mustaläppäinen raha-aukko ja sen alapuolella kehotuslause "Joka köyhää armahtaa, se lainaa Herralle."

 

Kälviän kirkon vaivaisukko kerää edelleen rahaa Kälviän seurakunnan diakoniatyölle.

 

Vuosien vieriessä ukko on jostain syystä menettänyt sormensa...

 

Ukko seisoskelee tynnyriholvisen katoksen alla. Takissa on korkea pystykaulus, jota on koristeltu veistämällä.

 

LÄHTEET:Vaivaisukkojen paluu. Toim. O. Kantokorpi.2013.

.

Ullavan kirkon vaivaisukko

 

Kerrankin ennätin lomailun aikana  myös kanta-Kokkolan ulkopuolelle, joten  sen kunniaksi alotetaan reissu Ullavasta, joka liitettiin Kokkolaan 1.1.2009.

 

 Nyt samalla alkaa uusi pienimuotoinen sarja! Se käsitelee Kokkolasta löytyviä vaivaisukkoja.

Olen aivan hurahtanut näihin!

 

Suomesta löytyy muuten tällä hetkellä kaikkinensa noin 145 vaivaisukkoa, ja lisäksi yksi ainukainen vaivaisakka...Vaivaisukkoperinne on ainutlaatuinen ja leimallisesti suomalainen perinne - maamme ohella Ruotsista löyty kymmenkunta vaivaisukkoa...

 

Ensimmäiseksi matkaamme Ullavan kirkon luokse.  Kirkon kellotapulin seinustalta, sisääntuloväylän varrelta, meidät vastaanottaa vaaleaaharmahtavassa takissa oleva vaivaisukko.

 

 

Vaivaisukon yllä on kaarevakattoinen katos.

Vaivaisukon tekijäksi ilmoitetaan Santaholman teoksessa Sakari Matinpoika Jääskö (1821-1863) , mutta Kantokorven toimittamassa kirjassa mainitaan lisäksi, että mitä ilmeisemmin sukunimi on Jääskä.Tekijätieto on kuitenkin hieman epävarma, koska samaisessa Kantokoven kirjassa mainitaan, että vaivaisukon tekijä onkin Samuli Paulaharjun tiedon mukaan  Iisakki Jääski (ehkä tässäkin Jääskä...).

 

 Vaivaisukko lienee peräisin 1840 vuoden tienoilta. Vaivaisukolla on pituutta 151 cm ja sen hartioiden leveys on  42 cm.

 

 

 

 

Puu-ukolla on päässään lipallinen koppalakki,musta vyö ja hihankäänteet sekä rähinäremmi eli komentovyö.  Ukolla on lisäksi yllään harmaa pitkätakki, mustat housut sekä tummat kengät.

 

Takin kauluksessa on reunassa koristeommel, joka on tehty veistämällä.

 

Vaivaisukon oikea käsi on poikki ranteesta. Vasemmassa kädessä olevan kepin yläosa on katkennut. Ilme on hyvin totinen.

 

Vaivaisukon raha-aukko on rinnassa ja se on suljettu läpällä.

 

Ukon korvanlehtiä ei ole  veistetty esiin...

 

Vaivaisukko on maalattu entisenlaisillä väreillä Ullavan kirkon maalauksen yhteydessä vuonna 1997. Silloin kasvonpiirteitä korostettiin maalauksella.

 

LÄHTEET: Santaholma. Vaivaisukko. Tummatukka ja kirkonäijät.2001.

 

Vaivaisukkojen paluu. Toim. Santaholma. 2013.