Karkotetut kokkolalaiset Siperiassa

Oletkos koskaan kuullut, 

Siperian fangeista, 

Ja neuwotuksi tullut, 

Wälttämän pahuutta.

 Woi poijat pohjalaaset, 

Tyhmän elämäns kautta, 

Siperian itsens saattaneet,

 Nyt Wasan terwa-torilta kohta, 

Siperian förpassatan.

Woi woi onnetointa Pohjalaista, 

Joka Siperian joutunut,

 Isän maat aina muista, 

Sydän harmista patunut.

Otteita kauhavalaisen  viisurunoilijan,  upseeri Johan Sundellin (1766-1831) veisusta "Surullinen weisu Nytt tuomituista Siperiaan".

Olen taas uppoutunut vallan kiinnostaviin asioihin lukiessani fil. tri. Alpo Juntusen väitöskirjaa Siperiaan karkotetuista rikollisista ja irtolaisista autonomian aikana. Kiinnostus tähän aiheeseen tuli tietystikin oman suvun tutkimisen yhteydessä. 

Tutkin lähinnä 1850-1860-luvun kieppeillä tapahtuneita kamaluuksia, noihin köyhiin aikoihin. Kaikille ei käynyt hyvin. Pieni hairahdus ja siitä saattoi alkaa alamäki. 

Tutkimani poika ajautui irtolaiseksi ja kätyriksi aikuiselle irtolaissakille. Löydän kirjauksen, jossa nuorukainen on tuomittu alkujaan kuudesta riisipussin varastamisesta Turun Linnaan rangaistusta kärsimään. Myöhemmin hänet siirrettiin senaatin oikeusosaston päätöksellä Viaporiin vankileirille elinkautiseen tuomittuna. 

Päätös siirtymisestä syyskuussa 1862 ja myöhemmin vielä päätös nuoren miehen Viipuriin lähdöstä 27.5.1866. Matka alkoi yleensäkin Viipuriin ja Pietariin siirtymisellä, josta sitten jatkui taival kohti Siperiaa. Tarinalle ei löydy loppua. Sen voi vain kuvitella. Karua ja surullista. Silti vielä joskus jaksan leikitellä ajatuksella, että ehkä hän joko karkasi tai selviytyikin ja elämä jatkui siellä jossain.

Alpo Juntusen väitöskirjassa on mukana tutkimuskortisto. Sieltä löytyy luettelo karkotetuista rikollisista sekä irtolaisista autonomian ajalta. Luettelossa on kooste karkotetuista, vankiloiden, senaatin oikeusosaston, kenraalikuvernöörin sekä ministerivaltiosihteerin arkistoista. Kaikista karkotetuista on tehty oma kirjauskortti. Luettelosta ilmenee korttien yksityiskohtaiset tiedot.

Autonomian alkuvuosina Viaporin linnavankila ja työlaitos  oli ainut  suurehko vankila Suomessa, jossa vallitsi jatkuva tilanahtaus. Suurin osa Siperiaan  karkotetuista oli ollut aluksi Viaporissa. Moni vangeista suorastaan toivoi pääsevänsä Siperiaan, koska olot olivat kehnot Viaporissa.  Vuoden 1948 jälkeen tuli jatkuvasti anomuksia siirtolaiseksi pääsystä. Heikkokuntoisia ja huonotapaisia ei sinne suositeltu lähetettäväksi. 

Prosessi eteni niin, että aluksi vankilaviranomaiset arvioivat heille saapuneet anomukset päästä Siperiaan. Sitten he lähettivät ne kunkin läänin  kuvernöörin kautta kenraalikuvernöörille. Hän toimitti ne  ministerivaltiosihteerin kautta  keisarille. Keisarin ratkaisun jälkeen päätös tuli  senaatin oikeusosastoon, joka totesi tapahtuneen. Vasta tämän jälkeen toteutui varsinainen karkotus vuoteen 1856 saakka, jolloin  prosessia nopeutettiin ja kevennettiin. 

Sitten näihin nykyisen Kokkolan alueelta Siperiaan lähteneistä.  Löydän listauksesta kaikkiaan kahdeksan henkilöä. 

1. Jakob Ahlroth oli kotoisin Kokkolan pitäjästä. Hän oli  vuonna 1850 senaatin oikeusosaston päätöksen saadessaan 51-vuotias. Jakob oli alkujaan tuomittu nelinkertaisesta varkaudesta elinkautiseen rangaistukseen Viaporiin. Hänet oli tuotu sinne 28.6.1848. Jakobin mainitaan olleen rauhallinen. Jakob on anonut Siperiaan pääsyä, johon kenraalikuvernööri on suostunut. Keisari on hyväksynyt siirron 31.12.1849. 

2. Margareta Sofia Dufva oli kokkolalainen irtolainen. Margaretasta on maininta, että hän osasi suomea, ruotsia ja myös vähän venäjää. Margareta on ollut siirron Siperiaan saadessaan 28,5-vuotias. Irtolaisuus muuttui hänen kohdallaan keisarillisella päätöksellä siirtolaisuudeksi Siperiaan 11.6. ja 3.9.1857. Margaretasta kerrotaan myös, että hän on uskonnollisuudeltaan luterilainen. Hänet mainitaan myös varattomaksi. Kerrotaan myös, ettei hänellä ole kahleita.  Päätös senaatin oikeusosastolta on  Vaasasta 16.9.1857. Viipuriin lähdöstä on ilmoitettu 25.10./6.11.1857. 

Margaretan löysin   Kokkolan syntyneistä, tässä merkintä syntymäpäivästä, kasteesta sekä vanhemmista. Isä näyttää olleen merimies. 

7.4.1829

9.4.1829

Sjöm. Joh. Duwa

Eva

Marg. Sophia

Isänsä Johan näyttää kuolleen Revälissä 42-vuotiaana  jo 23.6.1832. Margareta on silloin ollut 3-vuotias. Margaretalle en löydä sisaruksia. 

3. Anders Jakobsson Hongell oli kokkolalainen. En ymmärrä ihan kaikkia lyhennyksiä häneen tekstistään. Siinä mainitaan kuitenkin vuosi 1894 ja teksti "P.E. Lindholmin paluukert. " mitä lie ikinä sitten tarkoittakaan. Andersin mainitaan syntyneen 1853. Hänen kerrotaan olleen kultasepän opissa Hämeenlinnassa, sen jälkeen Pietarissa. Jostain syystä hänen kohdallaan teksti on kirjoitettu kai jälkikäteen. Tekstissä mainitaan "Kuljetettu 17 v sitten Siperiaan. Andersin mainitaan olevan naimisissa kreikkalaiskatolisen kanssa ja kerrotaan hänellä olevan neljä lasta. Andersista kerrotaan lisäksi, että hän harjoittaa Blagovešenskissa kulta- ja kellosepän ammattia tullen hyvin toimen ja omistaa lisäksi ison talon. Kun katson kyseistä paikkaa kartalla, huomaan sen olevan aivan Venäjän itäosassa. Huh, mikä matka! Mutta hienoa kuulla, että hänen elämänsä kelkka on kääntynyt suotuisammalle polulle!

4. Johan Gustaf Häggblom oli kokkolalainen merimies. Päätös senaatin oikeudenosastolta löytyy vuodelta 1874. Johan on alkujaan tuomittu varkauksista 22.10.1861 elinkaudeksi vankeuteen ja hänen kerrotaan olleen aluksi Kuopion vankilassa. Ilmoitus Viipuriin lähdöstä on saapunut 1./13.10.1875.  Johanin kerrotaan tehneen anomuksen siirtolaiseksi pääsemisestä Siperiaan. Siihen on myös senaatti suostunut 19.5.1874.  Asia on esitetty keisarille, joka on myös hyväksynyt asian 8./20.8.1874. Johan on kuollut koleraan om-siirtolassa vuonna 1892.

Syntynyt	Kastettu	Kylä	Talo	Isä	Äiti	Lapsi
4.6.1823	5.6.1823			Sjöm. And. Häggblom	Anna   27	Johan Gust.

En ole varma, olenko tässä oikeassa henkilössä. Jos Johan on syntynyt jo 1823, hän on ollut Siperiaan siirtyessään jo 51-vuotias.

Om-siirtolasta tietoa etsiessäni sain selville, että jotta luterilaisista olisi ortodoksisessa maassa  kyetty huolehtia paremmin, pyrittiin karkotetut kokoamaan heitä varten perustettuihin siirtoloihin. Jokainen Siperian siirtola muodosti oman kappeliseurakunnan, jota Siperian varuskunnissa palvelevat divisioonakappalaiset sekä toisinaan myös palkatut opettajat ja diakonissat palvelivat matkoillaan. Om-joen varrelle perustettiin om-siirtola, jossa työskenteli suomalainen, teerijärveläissyntyinen pappi Granö, joka on kirjoittanut kirjankin työstään. 

Yllä; Johan Granö, kirkkoherra, Om-siirtolassa työskennellyt. 

Alla Granön kirjasta siteerauksia. Lienee ollut suhteellisen miellyttävä ja elinvoimainen alue!

Omsk on se paikka Siperiassa, jonne kaikki mielellään haluavat tulla, sekä sen vuoksi että elin- Omsk ja sen ympäristö. tarpeet täällä ovat halpoja ja siitä syystä että täällä on, kuten mainittu, tilaisuutta sivistyneesen seurusteluun. Erirotuisia, -kielisiä ja -uskoisia kansoja tavataan täällä. Siitä muistuttavat eri kirkot, jotka kohottavat torninhuippujaan taivasta kohdin...Monessa suhteessa on Om-siirtokunta, mitä luontoon tulee, kaikista Siperian suomalaisista siirtokunnista suosituin. Peltomaata on kylliksi ja enemmänkin kuin kylliksi. Mitä sen hyvyyteen tulee, tarvitsee vaan sanoa että se on arvosteltu ensimmäisen luokan peltomaaksi, joka etelä-Siperian mittakaavan mukaan merkitsee 1/2—1 metrin ruokamultakerrosta. Metsät, joissa on koivuja ja haapoja, ovat aikoinaan olleet" erittäin hyviä, mutta järjettömän haaskaamisen kautta ovat ne tulleet huonommiksi. Vesakkoa on kuitenkin hyvin runsaasti. Niityt ovat yleensä jotenkin kaukana. Sillä ei viitsitä ruveta heinää niittämään, missä se ei ole lähes miehen korkuista.

5. Kokkolalainen Josua Eliaanpoika oli 24-vuotias. Hänet oli tuomittu irtolaisuudesta puoleksi vuodeksi pakkotöihin Saimaan kanavalle. Josua oli tehnyt anomuksen  päästä siirtolaiseksi Siperiaan. Senaatti katsoi, ettei ollut mitään syytä olla päästämättä häntä sinne. Päätös oli kirjattu 21.7.1855. Ministerivaltiosihteeri yhtyi senaatin kantaan ja esitti asian keisarille, joka hyväksyi  sen 9/21.8.1855. Senaatin oikeuden osaston päätös  vuodelta 1855. Ilmoitus Viipuriin lähdöstä on saatu 21.11./3.12.1855. 

6.Kälviäläinen Juho Jaakko Wiritys oli 27-vuotiastorppari. Hänet oli tuomittuirtolaisuudesta määräämättömäksi ajaksi Hämeenlinnan ojennuslaitokseen. Juho oli tehnyt anomuksen päästä siirtolaiseksi Siperiaan ja senaatti katsoi, ettei ole mitään syytä olla päästämättä häntä sinne.  Päätös on tullut Helsingistä 7.9.1855. Ministerivaltiosihteeri yhtyi senaatin kantaan esittäen asian keisarille, joka hyväksyi anomuksen 9./21.11.1855. Ilmoitus Viipuriin lähdöstä  tuli 19./31.1.1856. Tekstissä mainitaan paikka "Jenisei 58 II; Krasnojarskin alueen Pogoretskin kunnassa 11.1.1857. Jeniseihän on suurjoki Siperiassa Venäjällä ja Mongoliassa. Juho kuoli 34-vuotiaana 1865. 

Juho Jaakola näyttää olleen jo huonot lähtökohdat syntyessään. Hän on isätön.Äitinä mainitaan piika Anna Lisa Annasdotter,joka hänkin lienee  ollut jo  isätön.

13.9.1828

14.9.1828

Wiritys

P. Anna Lisa Annasdr.

Johan Jacob

7. Sakari Abrahaminpoika Luikkukangas eli Luikku tuli Lohtajalta. Senaatin oikeudenosaston päätöksessä vuonna 1849 mainitaan hänet irtolaisena. Sakari oli tuomittu kuolemaan talollisen Emanuel Juhanpoika Salon taposta ja ryöstöstä 6.10.1848. Tämä rangaistus oli muutettu pakkotyöksi Siperiassa. Sakari anoi armoa vuonna 1850, mutta sitä ei suotu hänelle. Ilmoitus Viipuriin luovuttamisesta tuli 19.31.5.1850. Pietariin hänet lähetettiin5.6.1850. 1851 on tieto "ei tietoa Irkutskista." Irkutshan on kaupunki Etelä-Siperiassa Baikal-järven länsipuolella.

8. Axel Loren Långström oli 31-vuotias lohtajalainen. Senaatin oikeuden osaston kirjauksista  vuodelta 1826 käy ilmi, että hän oli ns. mustalainen. Axel oli tuomittu Paltamon Koukarin talossa talossa tapahtuneesta "mustalainen" Johan Långströmin taposta ja muista rikoksista 5.9.1822 kuolemaan. Rangaistus oli  muutettu pakkotyöksi Siperiassa vuonna 1826. Axel oli lähetetty Pietariin 21.8./2.9.1826. Senaatin oikeuden osastonpäätös on vuodelta1834. Tomskin kuvernementistä on tieto, että Axel on työssä Bogotolskissa Krasnoretškin viinanpolttimossa 2..9.1826.

Axel oli syntyjään Kainuusta, mutta  alkujaan hän oli kotoisin Lohtajalta. Axelin ja surmansa saaneen  Johan Laxströmin mahdollinen sukulaisuus ei ole selvillä. Koska noihin aikoihin ei enää otettu kuolemantuomioita, siirrettiin Axel vankeuteen ja muutettiin myöhemmin pakkotyöksi.

Yllä. ´Taidepainatus tekijältä   Julius Mandes Price. Russian Convict Prisoners in Siberia, Official Inspection of Newly Arrived Convicts at the Perasilny, Krasnoiarsk. Venäläiset vangit Siperiassa, äskettäin saapuneiden vankien virallinen tarkastus Perasilnyissä, Krasnoiarskissa ·Kuva lainattu täältä. 

LÄHTEET; 

Granö, Johannnes. Kuusi vuotta Siperiassa.1893. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/101219/Kuusi_vuotta_Siperiassa.pdf;jsessionid=FA87D2FCE843C975B2A05E6BBA53F035?sequence=1] Luettu 15.10.2023. 

Juntunen, Alpo. Suomalaisten karkottaminen Siperiaan autonomian aikana ja karkotetut Siperiassa. Suomen vankeinhoidon historiaa, osa 3. 1983, 210 s. ISBN 951-46-6712-3. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/178224/A-10-ISBN-951-9266-22-4-Suomalaisten%20karkottaminen%20Siperiaan-Juntunen-1983.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Karkotetut suomalaiset Siperiassa. [https://asiakas.kotisivukone.com/files/konstansuku.kotisivukone.com/Tutkimus_Aineistoa/KarkotetutSuomalaisetSiperiassaAutonomianAikana.pdf] Luettu 3.10.2023.

Siperiaan karkotetut. Jaanailua sukututkimuksen havinoissa. [https://jaanasklukkari.com/2021/06/13/siperiaan-karkotetut/?fbclid=IwAR3XjliDaSVqUAhnnlpXK5K913txOZ6dTl34VrFu42lyCJY74LlJuFYxlT4] Luettu 4.10.2023.

Rangaistuksia entisaikoina, osa 9: mestaaminen ja hirttäminen, roviolla polttaminen sekä itse pyöveli sun muuta...

Ja "Rangaistuksia entisaikoina"- sarjan  loppuhuipentuma, eli viimeinen jakso on käsillänne!

Nyt karmivaan aiheeseen, nimittäin mestaamiseen, hirttämiseen, roviolla polttamiseen ja pyöveliin... Aikaisemmin olen muuten  sivunnut aihetta kirjoittamalla  Kälviällä tapahtuneesta mestauksesta ja mestauspaikasta.

Kokkolassa ei ollut paljon väkivaltaisia tekoja aikaisempina vuosisatoina. Kaupungin perustamisesta 1600-luvulta aina  vuoteen 1714 eli isoonvihaan saakka löytyy tieto ainoastaan kahdesta  taposta. Vuonna 1635 sai surmansa Torniosta tullut henkilö, joka lyötiin kuoliaaksi  vaimo Ingerin saunassa, johon oli kokoontunut ryyppyseurue. Tämän tapauksen lopullisesta rangaistuksesta ei ole säilynyt tietoa, tiedetään vain että  ainakin alun perin oli tuomiona kuolemanrangaistus. Toinen tappo oli 1707. Silloin puolalainen vanki  iski vartijaansa  niin lujaa, että tämä myöhemmin menehtyi ja puolalainen hovioikeuden päätöksellä  mestattiin.

Pyövelin tehtävänä oli "hoitaa" mestatuksi tai hirtetyksi  tuomitut. Kokkolassa ei ole ollut "omaa" pyöveliä. Pyöveleinä toimivat henkilöt saapuivat tänne  "töihin" Uusikaarlepyystä tai Vaasasta.

Rangaistuskäytännöt olivat 1600- ja 1700-luvuilla ankarat. Murhamiesten lisäksi tappotuomion saivat myös eläimiin sekaantuneet, harhaoppiset, noidiksi osoitetut ja murtovarkaat. Vuoden 1738 laki määräsi kuolemantuomion kaiken kaikkiaan 68 rikoksesta, kuten valtiopetoksesta, jumalanpilkasta ja raiskauksesta. Niin kuin monet muutkin rangaistukset, oli myös kuolemantuomion täytäntöönpano  julkinen tilaisuus.

Yllä: Vanha vesitorni Mäntykankaalta. Tässä lähistöllä tapahtui nuo kauheat tuomioiden täytäntöönpanot. Kokkolan hirttopaikka sijaitsi Skrammelbackenilla, joka kuului nykyiseen Mäntykankaaseen. Aivan tarkkaa paikkaa ei ole tiedoissa säilynyt, mutta todennäköisimmin paikka oli nykyisen Vingenkadun tienoilla.

Vuonna 1585 tuomittiin lohtajalainen Heikki Lappalainen kuolemaan ja mestattavaksi. Syynä mestaukseen oli noituudella surmaaminen. Heikki oli maksusta surmannut tytön tämän äidin toimeksiannosta noitarummun avulla.

Uusikaarlepyyläinen Heikki Matinpoika Hakalainen on tunnetuin Pohjanmaan läänin pyöveleistä. Hän oli kolmas lääninpyöveli ja hänet nimitettiin virkaansa 1660 toimien siinä 40 vuotta. Hakalaisen kerrotaan olleen korvapuoli, koska Turun pyöveli  vihki  Hakalaisen tehtäväänsä leikkaamalla häneltä toisen korvan, Tämä liittyy siihen, että ajateltiin, että pyöveli tunnistetaan missä tahansa, jos hän yrittää matkata tai luikkia pakoon tehtäviään muille seuduille. Myöhemmissä tutkimuksissa on päätelty Hakalaisen  mestanneen tai hirttäneen  pitkästi toistasataa ihmistä.

Pyöveli Hakalaiselle määrättiin asuinpaikaksi Uusikaarlepyy, koska se sijaitsi Pohjanmaan läänin keskipaikkeilla. Häntä varten rakennettiin tupa tulliportin lähettyville, mutta kuitenkin tulliaidan ulkopuolelle. Kaupunkiin pyöveli ei saanut asettua, vaan hän joutui perheineen elämään melko eristettyä elämää ympäristön asukkaiden pelätessä heitä. Jos Hakalaisen taloon oli kaupunginpalvelijoilla asiaa, saattoivat he ottaa varuiksi kymmenmiehisen saattojoukon mukaan.

Pyöveli Hakalaisen poika toi Tallinnasta 48 rullaa tupakkaa tullia maksamatta (Heh, näyttää olevan vuosisadasta toiseen suurin piirtein  samat houkutukset Tallinnassa...)  ja kolme tullimiestä lähetettiin tupakkaa takavarikoimaan Hakalaisen talosta.  Tullimiesten avuksi määrättiin yhdeksän porvaria. Hakalainen otti mestauskiveen esiin  virkamiesten asian kuultuaan   ja asetti sen pöydälle sanoen:""Jos joku hievahtaakin etsiäkseen tupakkaa minun talostani, lyön päät poikki teiltä kaikilta, sillä lukumääränne ei minua peloita". Syntyi käsirysy, johon myös Hakalaisen vaimon osallistui. Porvarit pääsivät lopulta voitolle ja veivät Hakalaisen vaimoineen kaupungin vankihuoneeseen oikeuden käsittelyä odottamaan. Kun Hakalainen tuotiin raastuvanoikeuden eteen myöhemmin, hänen huomattiin vapauttaneen itsensä käsiraudoista lukon rikkoen. Asiasta häneltä kysyttäessä Hakalainen vastasi ""On samantekevää, onko minulla niitä vai ei, sillä minä en aio paeta".

 Hakalaisen palkka vahvistettiin Vaasassa keväällä 1660 neuvotteluissa, joita johti maaherran Graan. Kun ensin oli tiedusteltu Turun pyövelin palkkiota, päädyttiin Kruunun sakkorahaosuudesta maksamaan Hakalaiselle seuraavasti:

• mestaus-3 taalaria
• hirttäminen- 4 taalaria
• polttaminen ja teilaaminen - 5 taalaria

Pyövelin työ oli lääninhallinnon  virkamieshierarkian alinta tasoa 1600-luvulla. Pyövelin tehtäviin joutuivat usein armahdetut rikolliset. Tehtävä saattoi myös siirtyä isänperintönä...Pyöveli pani täytäntöön kuolemantuomiot ja hautasi myös itsemurhan tehneet. Joskus hän lisäksi toimitti raipparangaistukset, mutta yleensä ne teki profossi eli piiskaaja.

Pyöveli Heikki Matinpoika Hakalainen joutui monia kertoja selvittämään omiakin laittomia  tekojaan oikeudessa. Välillä hän istui vankilassa. 1695 pyöveli Hakalainen oli Vaasan raastuvassa epäiltynä noituudesta. Hakalainen kun oli parantanut porvari Matti Mikonpojan lapsen ihralla, koska lapsi kärsi tuskallisesta kivusta. Pyöveli  sai vapauttavan tuomion vakuuteltuaan oikeudelle, että kyseessä oli ollut tavallinen kansanparannusmenetelmä, eikä suinkaan noituus.

Hakalaisen aikaan liikkeellä oli   noitahysteriaa, jonka vuoksi moni menetti henkensä paholaisen liittolaisina. Noitahysteria kävi kuumana erityisesti Pohjanmaalla. Tämän  päivän oikeuskäytäntöihin verrattuna  tuomiot olivat kyseenalaisiin  perusteisiin pohjautuvia. Toisaalta vuoden 1734 Ruotsin rikoslaki sisälsi monenlaisista rikostyypeistä rangaistuksena kuolemantuomioita ja tapauksia tutkittiin tarkastikin ennen tuomion julistamista.

Noita-aiheeseen liittyen - omassa suvussani on myös ollut noidaksi epäilty! Tämä tosin tapahtui Vetelissä vuonna 1673, mutta kerrottakoon, koska sivuaa aihetta sen verran, että noidaksi syytetyn esiäitini, Margetan ensimmäinen puoliso oli kälviäläinen. Kun kirkkoherra Isak Falander piti  Vetelissä  tarkastusta ja tiedusteli, onko  pitäjässä harjoitettu noituutta, kertoi  kyläläinen Sisilia Martintytär (hänkin muuten esiäitejäni...)  kirkkoherralle, että Ruotsin Smålannista  Veteliin  Alperin taloon avioitunut esiäitini Margeta Håkansdotter olisi pääsiäisellä ehtoollisella olleessaan  ottanut öylätin pois suustansa ja kätkenyt sen! Öylätti tiedettiin vaaralliseksi aseeksi noitien käsissä ja Margeta joutui kuulusteluihin, joissa hän kertoi sulkeneensa kädellä suunsa, koska hänellä ei ollut ylähampaita ja siksi oli vaikeuksia öylätin kanssa. Selitystä ei uskottu, vaan Margeta joutui hankkimaan yksitoista todistajaa itsensä lisäksi. Todistajien tehtävänä oli suorittaa ns. puhdistusvala  eli vannoa Margetan syyttömyyttä, minkä he onnistuivatkin tekemään...Eli pienestä puhdistusvalasta se on kiinni meikäläisenkin elo:)

1700-luvulla huomattiin pyövelin tarpeellisuus lainkäytön välttämättömänä osana. Tällöin toimen  yhteiskunnallinen hyväksyttävyys myös parani lähes talonpojan tasolle. Enää ei entisiä rikollisia kelpuutettu pyövelin tehtäviin. Pyöveliksi hakeutuvan mainetodistuksen tuli olla moitteeton ja lääkärintutkinnassa hänen täytyi osoittaa  tarpeeksi luonteenlujuutta ja riittäviä  ruumiinvoimia. Pyöveleiden aseman kohoamisesta kertoo sekin, että pyöveleiden on todettu eläneen suuremmitta kahnauksitta naapuristossa ja hyvin samankaltaisesti kuin kuka tahansa kyläyhteisön torppari tai pikkutilallinen. 1700-luvun "peeveleiden" kerrotaan myös jo vetäneen naisten huomiota puoleensa. Moni oli aviossa useita kertoja ja heillä oli myös lapsia.

  

Yllä:Kuva Mäntykankaalta, jonka läheisyydessä aikaisemmin moni koki viimeisen päivänsä.

Pyöveli koettiin yleisesti pelottavaksi henkilöksi. Tiedetään vanhempien pelotelleen  kurittomia lapsia sanomalla " Ole kunnolla, tai pyöveli tulee. Piiskuri tulee, ellet ole kunnolla..." Wiirilinna kertoo artikkelissaan puolestaan eräästä rengistä joka mieluummin nukkui lattialla kuin suostui koskaan enää menemään siihen sänkyyn, missä pyöveli oli Kokkolan reissullaan nukkunut.

Vielä vuonna 1775 mestattiin Kokkolassa ryöstömurhan tehnyt maaseurakunnan jäsen. Silloinen kirkkoherra Chydenius oli puhutellut syytettyä oikeudenkäynnin väliajalla käräjätalossa vetoavasti, ja syytetty olikin tehnyt täyden tunnustuksen. Murhaaja koki mestaustuomion vuoden 1775 elokuussa.

Yllä oleva kuva Kokkolan keskiaikapäiviltä 2014.

Ainakin yhden naisen tiedetään poltetun roviolla Kokkolassa. Asia oli oikeuden käsiteltävänä vuonna 1701.  Palvelustyttö Britta oli ollut suhteessa renkiin, joka joutui äkisti sotilaaksi. Britta oli raskaana rengille, mutta sulhasen poissaolon vuoksi avioliittoa ei voitu solmia.  Niinpä Britta päätti salata koko asian. Lapsi syntyi salassa ja Britta pilotti sen navetan lattian alle. Kaikki ei mennyt kuten Britta oli suunnitellut, vaan Brittaa alettiin kuulustella ja lapsikin löytyi. Ei kuitenkaan löytynyt todisteita lapsen väkivaltaisesta surmaamisesta, vaan kävi ilmi, että Britta oli  etukäteen todennut läheisilleen, että lapsi olisi kuollut. Britta kielsi syyllisyytensä ja vannoi, että oli piilottanut lapsen, koska ei ajatellut  sillä olevan suurta merkitystä lapsen jo kuoltua.

Oikeus kuitenkin päätyi siihen, että koska Britta oli salassa synnyttänyt sekä piilottanut lapsen ruumiin, antanut ristiriitaisia tietoja ja valehdellut, hänet tuomittiin kuolemaan ja roviolla poltettavaksi.  Asia annettiin vielä  hovioikeuden tarkastettavaksi, joka mitä ilmeisemmin vahvisti tuomion. Tuomion täytäntöönpanopaikasta ei ole tarkempaa tietoa.

Mestaamisen jälkeen ruumis joko teilattiin tai poltettiin roviolla. Roviolla poltto oli rangaistuksista ankarin, koska uskottiin ikuiseen sieluun ja  ruumiin ylösnousemukseen. Noidat poltettiin aina. Poltetulla ruumiilla ei katsottu olevan mahdollisuuksia ylösnousemiseen. Teilipyörässä puolestaan oli pölkyn päässä kärrynpyörä, johon tuomittu mestauksen jälkeen heitettiin ja jätettiin petolintujen syötäväksi.

Pyöveleiden työtehtäviin kuului muutakin kuin pelkkä tuomitun kaulan katkaisu tai hirttäminen. Heidän tehtävänään oli käydä hautaamassa sellaiset henkilöt, jotka olivat joko hirttäytyneet tai hukuttautuneet. Tuollaiset henkilöt katsottiin saastuneiksi ja siksi ainoastaan pyöveli pystyi heitä käsittelemään. Yhtä saastuneiksi katsottiin myös elämiin sekaantuneen uhriksi joutuneet eläimet! Nekin pyövelin täytyi käydä lahtaamassa ja hautaamassa  huomiota herättämättä.

Yllä: Sandqvistin maalausliikkeen rakennus. Paikalla sijaitsi aikaisemmin ns. Galgpotten eli hirttolampi.

Tässä osittaista  listaa Kokkolassa aikojen saatossa mestaustuomion saaneista, joita on mainittu  "Noitavainojen ja magian historiaa vuosilukuina"- tekstissä. Osa rangaistuksista muutettiin tosin lopulta lievemmiksi.

• 1577 Kokkola, Kälviä Riippa Pietari, mestattu
• 1577 Lohtaja, Kotilainen Paavo, mestattu                              
• 1584 Kokkola, leskinainen "Enkia" Kaarina, mestattu           
• 1585 Lohtaja, Lappalainen Heikki, mestattu lapinnoita                            
• 1678 Kokkola, Pröttö Nilla Margareta                    
• 1680 Lohtaja, Tokoi Antti Antinpoika

Listan ulkopuolle mahtuu tuomioita muista  mestaukseen tuomituista rikoksista. Vuosina 1584 ja 1725 mainitaan esimerkiksi kokkolalaismiesten eläimiinsekaantumisista tuomiot.

Pyöveli sai uuden matkamääräyksen mestauspaikalle, kun mestattujen ruumiinosat olivat roikkuneet riittävän ajan teilinpuussa luonnon ja haaskalintujen armoilla. Pyövelin tuli tällöin kopistella tuomitun jäännökset alas ja kuopata ne siunaamattomaan maahan johonkin mestauspaikan läheisyyteen...

1700-luvun aikana Pohjanmaan pyövelin toimessa ennätti heilua toistakymmentä miestä. Heikki Hakalaisen jälkeen pestiin tarttui Elias Jaakonpoika 1710- ja 1720-luvuilla.  Hän joutui käyttämään aina tuomioita täytäntöön pannessaan punaista pyövelinviittaa. Johan Dahl hoiti pyövelin hommia 1727-1744 hukkuen työmatkallaan Ilmajoella.  Talokkaan poika Mickel Marcusson Dahl sai valtakirjan pyövelin toimen harjoittamiseen 1746 ja hän hoiti lääninpyövelin hommaa äkilliseen kuolemaansa saakka 1754. Mustasaarelainen renki  Niilo Eskopoika Rönnblad pestautui alun perin piiskuriksi ja siirtyi  pyöveliksi Dahlin kuoltua. Viimeinen Vaasan lääni pyöveli oli isokyröläinen itsellisen poika Juho Matinpoika Nyberg. Nyberg tunnetaan siitä, että hän on yksi harvoista työurastaan ulkopuolisille kertoneista. Hänen muistelmiaan on talletettu myös kirjalliseen muotoon. Yllättävää kyllä, mutta Nyberg paljastuu muistelmiensa kautta lapsirakkaaksi, ystävälliseksi ja vaatimattomaksi vanhukseksi, joka luki  päivittäin hengellistä kirjallisuutta!

Tämän kirjoituksen myötä  muistuu omasta lapsuudesta mieleen, kuinka  vanha sukulaismies epäonnisina hetkinä  sadatteli "Voi peevelin peeveli..." Taisi olla pyövelin sadattelua, joka oli siirtynyt sukupolvelta toiselta vähän eri sana-asussa:)

Ja lopuksi: Jos haluat lukea aivan huipun historiaan liittyvän kirjan, en voi kuin suositella Anneli Kannon upeaa kirjaa "Pyöveli." Tämä kirja vei mennessään. Luin sen lähes kertaistumalta. Kirja sijoittuu muuten erityisesti Pohjanmaalle ja tarina kertoo oikeasta menneestä historiasta - jopa osa henkilönimistä on  todellisuuspohjaisia - kuten pyöveli Heikki Kovalainen, jonka elämää Kanto on värittänyt hienosti. Kanto on selvittänyt todella tarkasti pyövelien ym.  historiaa sekä Suomessa että ulkomailla ja rakentaa fiktiivisen kirjansa tarkoille yksityiskohtaisille asiatiedoille.

LÄHTEET:

Kadonnutta Vaasaa etsimässä. Osa 14 Vernenmäen mestauspaikka 2. [https://www.youtube.com/watch?v=vkzPv1jS4Jo] Katsottu 14.5.2015.

Keskisarja, Teemu. "Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa"  Perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa. [http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/histo/vk/keskisarja/secoitux.pdf] Luettu 11.4.2015.

Kokkola.fi. Kustavilainen aika. Rangaistuksia ja järjestyksenpitoa. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rangais.htm] Luettu 10.1.2015.

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. 1984, s. 72, 77.

Kokkolan kaupunki - Kantakaupungin yleiskaava 2030. Arkeologisten kohteiden inventointi. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=114294&ttyyppi=pdf&kunta_id=272] Luettu 10.1.2015.

Kulttuuriympäristö. Kokkola. Galgbacken. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000010123] Luettu 12.1.2015.

Luukko, Armas. "Suomalaisen pyövelin muotokuva", teoksessa Valoa kansalle. 1989.  

Murha. info. Historiaa. Pyövelit Suomessa. [http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=8042] Luettu 11.4.2015.

Noituus, taikuus ja noitavainot Suomessa. Noitavainojen ja magian historiaa vuosilukuina. [http://www15.uta.fi/yky/arkisto/historia/noitanetti/ajat.html] Luettu 8.3.2015.

Näkökulmia arkistosta. Pohjanmaan pyöveleiden jäljillä. [http://nakokulmiaarkistosta.blogspot.fi/2014/01/pohjanmaan-pyoveleiden-jaljilla.html] Luettu 10.1.2015.

Siikajoki-Kokkola voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013. [http://mikroliitti.pp.fi/1-julkisetraportit/Siikajoki/Siikajoki-Kokkola%20vjl%20muinaisj-inv%202013.pdf] Luettu 12.1.2015.

Suku-forum. Pyöveli Nils Rönblad. [http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-28504.html] Luettu 14.5.2015.

Suuri Pohjan sota ja Isonvihan aika. Rutto kaupungin vaivana. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rutto.htm] Luettu 12.1.2015.

Vanhaa Räyrinkiä. 1994,s. 375.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistukset ja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan." [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.

Yle. fi. Ole kunnolla tai pyöveli tulee![http://yle.fi/uutiset/ole_kunnolla_tai_pyoveli_tulee/6161658] Luettu 12.1.2015.

Yle uutiset. Pyövelin kirveestä katkesi yli neljäsataa päätä pohjanmaalla. [http://yle.fi/uutiset/pyovelin_kirveesta_katkesi_yli_neljasataa_paata_pohjanmaalla/7844403] Luettu 11.4.2015.