Riistakameraa asentelemassa

Talvinen pilvipoutapäivä. Pakkasta parisen astetta ja pieni viima puskee kasvoille, kun avaan ulko-oven. Heikinpäivä on juuri ohitettu. Vanha kansa sanoi, että Heikinpäivänä talven selkä taittui. Haluan uskoa siihen. 

Päivän pitenemisen joka tapauksessa jo huomaa. Se kyllä piristää ja innostaa myös ulkoiluun. 

Siipan kanssa otetaan toinen koira mukaan ja lähdetään asentelemaan riistakameraa idioottivarmaan paikkaan, lähelle kauriiden ruokintapaikkaa. Kuvia on  sitten  kiva myöhemmin  seurata kännykästä.

Autolla ajamme jokusen kilometrin syrjäisen metsäautotien vartta. Parkkeeraamme automme tienposkeen ja jatkamme matkaa peltoaukeiden yli kävellen.

Tänä talvena pellolla on aika iisiä kävellä, sillä lumikatetta on vain silmänlumeeksi. 

Lumessa on kävellessä kiva katsella eläinten jälkiä. Bongaan ainakin jäniksen, kauriin ja ketun jälkiä. 

 

Pelloilla kulkiessa on täysi hiljaisuus. Rauhoittavaa. Muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen häämöttää etäämpänä jo riistaruokintapaikka. Joku on näköjään tänäänkin vienyt sinne ruokaa eläinten iloksi. Paikka on rauhaisa ja riittävän etäällä isoista teistä, jottei eläimet loiki sen vuoksi liikenteessä. 

Maissia ja kauraa näkyy olevan enimmäkseen. Joku on näköjään päivemmällä käynyt paikalla ja tuonut siihen lisäksi jonkin sortin rehua. 

Jälkiä ruokintalavan liepeillä on todella paljon. Osa varmaan jo useiden päivien vanhoja, mutta joka tapauksessa liikennettä siellä on riittänyt. Teen analyysiä lavan vieressä ja oivallan eläinten pääasiassa sekä tulleen että menneen metsän suunnasta. Aukealle pellolle päin kulkee vain satunnaisempia jälkiä. 

Etäämpänä näkyy hirvitorni. Siellä on useampia hirviä joskus ammuttu kumoon. 

Siippa ruuvailee kameransa paikoilleen. 

Pystykorvamme ravaa ees ja taas kameraa kiinnittäessämme. Haistelee kovin jälkiä ja taas viilettää ohitsemme. 

Lähdemme takaisin kohti autoa. Pellon laitamilla on useita, ikäloppuja latoja. Niillä ei nykyaikana juurikaan ole  käyttötarkoitusta. Joidenkin latojen laitamille,  tai jopa suuaukon edustaan, on kasvanut vesakkoa. Lumireuna katoilla on kuin pitsinauha. 

Koira juoksee edellämme. Kuulu pari haukahdusta. Mitään emme näe. Siipan metsästyskaveri soittaa kulkiessaan saman tien varrelta, että näki koiramme innoissaan jahtaavan pellolla rusakkoa. Että sellainen laulava lintukoira...tämäpä olisi meiltä mennyt ohi, jos emme olisi saaneet sivullisen päivitystä. Hetken päästä koiraa kirmaa taas edellämme. Rusakko on häipynyt jonnekin kauemmas. Saavumme autolle. Olipa kiva retki!

Eläinten ruokintaa talvisessa Kokkolassa

Lähdin kiertelemään metsäteitä ja metsikköjä ajatuksena  löytää erilaisia talviruokintapaikkoja.

 

Ensimmäinen ruokintapaikka löytyi Kokkolan Vetelinnevalta metsäautotien varrelta. Tien vierustaan on kyhäilty useammanlaisia ruokintapaikkoja metsän linnuille.

 

Puussa kiinni olevassa ruokintapöntössä oli kuvaushetkellä pähkinöitä ja talipallo.

 Oksalla keikkui rasvapötkö  Puissa oli kiinnitettynä myös metalliverkko, johon oli kiinnitetty ihranpalasia. Siitä ei tainnut tulla napattua kuvaa...

Kuusitiainen pörräili ahkerasti paikalla. Se on pienikokoisin tiaislaji.

Vähän matkan päässä tien laidalla teputteli myös kaunis punatulkku. Näitä haluaisin kernaasti omaan metsikköönikin:)

Oman kodin lähettyviltä metsän keskeltä kuvasin nuolukiven, joka on tarkoitettu hirville. Nuolukivi asennetaan parin metrin korkeudelle kepin nokkaan. Puu on aluksi katkaistu ja sen nokkaan on jätetty sahaamalla pieni tappi pystyyn. Tähän upotetaan nuolukivi, jossa on keskellä reikä.

Nuolukivi on alussa kuution muotoinen, mutta esimerkiksi tästä alla olevasta kivestä on nuoltu jo useamman kerran.:) Kivet huolehtii metsiin paikalliset metsästysseurat. Tässä alla kaksi upouutta nuolukiveä, jotka pitäisi pian kiikuttaa metsikköön...

Nuolukivi koostuu mineraaleista, suoloista, hivenaineista sekä vitamiineista.  Hirven elimistö tarvitsee suolaa hermoimpulssien kuljetukseen, kehon nestepainon säätelyyn ja lihasten toimintaan.

Nuolukivi tulee sijoittaa paikkaan, jossa se ei aiheuta vaaraa liikenteelle. Hyvällä sijoittelulla pystytään myös torjumaan taimikkotuhoja.

 

Sitten seuraavaan paikkaa, joka Sijaitsee Kokkolan Ruutibackassa. Noin kilometri päähän valtatiestä  pienen peltoaukean keskelle metsän siimekseen on kyhätty pystyyn rakennelma. Ihka ensimmäisenä tulee mieleen entisajan  maitolaiturit.:)

 

 

 

 

Tarkemmin tutkittuna rakennelmassa on molemmin puolin laari, joissa on jyviä. Ruoka on tarkoitettu kauriille ja peuroille. Kuvaushetkellä tuoreessa lumessa rakennelman ympärillä  näkyy tosin vain lintujen  ja hiirieläinten jälkiä. Toisaalta tällä hetkellä talvi on niin vähäluminen, että ravintoa näille krantuille eläimille löytyy vielä metsän varvikoista.

 

 

Talviruokinnan avulla kasvatetaan lajin kantaa sekä pystytään myös ohjaamaan eläimet soveliaalle paikalle. Talviruokinta pitää lisäksi eläimet hyväkuntoisina sekä vähentää niiden talvikuolleisuutta. Ruokinta myös kasvattaa ja vahvistaa metsäkaurispukin sarvia.

 

Ruokintapaikalta tulee olla hyvä näkyvyys ympäristöön.

 

Myös peurat ja kauriit pitävät nuolukivistä. Ruokinta-automaatin vierestä löytyykin nuolukivi, joka on matalamman puuvarren päässä.

 

 On tälläkin kivellä jo joku vieraillut...

 

 

Parin kilometrin päässä ruokintapaikalta, toisen metsäautotien varrelta, bongasin valkohäntäpeuran jäljet. Ne ovat jonkin verran metsäkauriin jälkiä isommat. Molempien kanta on kasvanut täällä Kokkolan seudulla viime vuosina nopeasti.

 

 

Sitten omaan kotipihaan. Pienehkön metsikön reunassa  talon takana hemmottelen oman metsän elikoita. Talipalloja, auringonkukan siemeniä, kauraa, rasvaa, ja pähkinöitä olisi tällä kertaa tarjolla...

Eniten ruokintapaikalla on näkynyt talitinttejä. Kuvaushetkellä paikalla hyörii  pari närheä. Ne ovat hyvin arkoja lintuja ja pyrähtävät karkuun, jos yhtään innostun liikuskelemaan ikkunan takana. Paikallisella Kokkolan ruotsin murteella Närhellä on hupaisa nimi "peråtjuve" -vai mitenköhän sen kirjoittaisi...Nimi tarkoittaa käännettynä kuitenkin perunavarasta:)))

 

Talviruokinta avittaa talvehtivien lintujen selviytymistä kevääseen saakka. Runsaasti energiaa sisältävä ruoka auttaa kestämään kovatkin pakkaset. Aloitettua talviruokintaa tulisi  jatkaa yhtäjaksoisesti  siihen saakka, että maa kevään koittaessa on sula ja paljas.

 

 

Kun puun oksalle kiinnitetty kauralyhde otti ja tipahti maahan, paikalle säntäsi pikimmiten fasaaniuros. Se  levitti lyhteen  hajalle ja naposteli paikalla useampana päivänä. Äkisti fasaani kuitenkin katosi -liekö asialla ollut peltojen yllä  kaarrellut kanahaukka?

 

 

 

 

LÄHTEET: BirdLife Suomi. Lintujen talviruokinta. [http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/talviruokinta.shtml] Luettu 19.1.2014.

 

Metsästäjäin keskusjärjestö. Metsäkauris. [http://riista.fi/wp-content/uploads/2013/03/Metsakauris.pdf] Luettu 19.1.2014.

Raahen seutu. Suolaa nelijalkaisille. [ http://www.raahenseutu.fi/Luonto/1194764442762/artikkeli/suolaa+nelijalkaisille.html] Luettu 19.1.2014.

 

Wikipedia. Nuolukivi. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Nuolukivi] Luettu 19.1.2014.