Anders Andersson Tåckoin noitaoikeudenkäynnit

Lohtajan Yliviirteellä tuomittiin kuolemaan 1681 noitavainoista  Anders Andersson Tåckoi. Hän oli  varakas lohtajalainen rälssitalonpoika, jonka pääelinkeino oli tervan myynti. Yliviirre kuului noihin aikoihin Lohtajaan ja siellä  oli Andersin  aikoihin 17 taloa. 

Anders oli Tåckoin talon kolmas isäntä. Hän oli syntynyt  noin 1600-luvun alkuvuosikymmeninä.   Hänen isoisänsä Herik Thomasson  Parsiainen oli  tullut ennen vuotta 1610 isännäksi Tåckoilaan.  Andersin  ensimmäinen vaimo oli Yliviirteen Luomalan talosta.  Vaimo  kuoli 1680 ja Ánders avioitui pikaisesti uudelleen  ilman papiston lupaa  Kaisa Juhontyttären kanssa.  Tämäkin liitto loppui sinänsä lyhyeen, kun Anders tuomittiin kuolemaan  jo  1681 ja tuomio täytäntöönpantiin  1682 kevään tai kesän aikana. 

Yllä:Kuvakaappaus Pohjanmaan tuomiokunnan renovoiduista tuomiokirjoista; varsinaisten asioiden pöytäkirjat, Lohtaja, 1681. 

Jo Andersin isä oli tunnettu parannustaidoistaan, esimerkiksi suolan luvusta. Etsin tietoa tästä vanhasta keinosta ja kansanparannussivustolta löysinkin kertomusta, kuinka suolarakeita ja vettä sekoitettiin visapäisellä veitsellä pahkakupissa. Seokseen puhallettiin palkeilla tuhkaa ja samanaikaisesti tietäjä luki pajan voiman suoloihin. Tietäjä myös kaatoi seosta useamman kerran alasimen reiän läpi lukien pistoksen tai ähkyn lukuja. Vesiseos kaadettiin umpinaiseen astiaan, jotta se olisi tuulensuojassa, ettei voimat katoaisi siitä. 

Lapsuuden perheessä oli Andersinlla ainakin veli ja Brita-sisar. Anders lienee oppinut ensimmäiset hyväntahtoiset, harmittomat noitakonstinsa isältään, Anders kuitenkin tuli kuuluksi enemmänkin vahinkoa aiheuttavien  taikojen kehittäjänä, Häntä pidettiin loppuaikoinaan paholaisen kanssa liittoutuneena noitana. Anders tunnettiin myös riitaisana miehenä. Välit sukulaisiin ja naapureihin olivat huonot. Kyläläisten ja lähipiirin mielestä Anders oli todellinen noita. Hänen tiedettiin nostattaneen karhuja ja susia naapureiden karjaan sekä veljeilevän sielunvihollisen kanssa. Käräjiä oli kaikkiaan viisi ja ne käytiin vuosien 1663-1682 välillä.

Tåckoin tila siirtyi  aluksi 1674 Anders Henrikssonin    pojille,  siis Andersille ja tämän veljelle,  mutta veli luopui rahakorvausta vastaan   osuudestaan, koska oli ilmeisesti kaatumatautinen ja kykenemätön tilanhoitoon.  1676 Anders otti vävykseen ja  syytinkimiehekseen Lisa-tyttären miehen  Carl Jacobssonin  Tåckoin tilalle. 

Anders hankki aluksi  mainetta isänsä taitojen jatkajana ja häntä pidettiin hyvänä parantajana. Parannettavia riitti ympäri Lohtajaa. Asiakkaana oli myös Lohtajan kirkkoherra Erik Granberg. Granberg pyysi kerran  jopa renkiään hakemaan Andersin  avuksi, kun hänen jalkansa oli kipeä.  Anders kävikin häntä auttamassa,ja vannotti kertomasta hoidosta,  mutta hänenkään konstinsa eivät auttaneet ja pappi sai rahansa takaisin. Granberg oli ilmeisen hyvissä väliéissä Andersin kanssa, sillä hän  ei myöhemminkään puuttunut Andersin  oikeudenkäynteihin päinvastoin kuin poikansa, Gustav Granberg ja toinen pappi, Gustav Cajanus. 

Yliviirteellä oli myös Roikojen talo. Tiedetään, että Andersin ensimmäinen vaimo oli kotoisin Yliviirteen Luomalan talosta, joka oli myös sukua mahtavalle Roikon suvulle.  Anders  oli aikoinaan  kieltäytynyt auttamasta punatautiin sairastunutta Mickel Roikoa. Kun Mickel oli jo kuoleman kielissä, Anders suostui lopulta  ajamaan taloa piinanneen  hiiden Toholamminjokeen. Samalla Anders antoi ymmärtää, että hän oli alkujaan  sairauden aiheuttanutkin. 

Vuoden 1663 käräjillä tapahtui isompi käänne, kun käräjäväki yltyi kilvan syyttelemään Andersia paholaisen kanssa asioinnista ja   vahingoittavasta taikuudesta. Ilmeisesti Andersin huonokäytöksisyys ja ärtymys hänen toimiin  oli kytenyt pinnan alla jo vuosia. Andersin  vaimon velipojat, Matts ja Olof Mårtensson  Luoma sekä Olofin poika  Johan Luoma olivat kärkkäimmät syyttelijät. Anders joutui puhdistusvalalle, muttei onnistunut saamaan  aikaan oikeuden määräämää 12 miehen valaa.  Niinpä hän sai osakseen noidan leiman. Huomioitavaa on, että Johan oli ollut hänen hyvä työtoverinsa aikaisemmin. 

Oikeuden pöytäkirjoista voi aistia Andersin riivattua luonnetta. Hän esimerkiksi riitautui Johanin  vaimon kanssa ja tämän jälkeen päätyi kostamaan käytyä riitaa kirouksella, manaten naiselle kovat synnytyskivut.   

Sarjanoja  kuvailee opinnäytetyösssään Andersin  noitamaineen kasvua hyvin ja tarkasti. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä vain noituuden uhreiksi päätyneet esittivät syytöksiä Andersia kohtaan, hekin epävarmasti. Kun noituussyytökset kävivät ilmeisemmiksi, syntyi myös kitkaa  Tockoin ja ympäristön  kanssa. Ihmiset muistivatkin aina vain vanhempia asioita, joita kaivelivat oikeuden edessä. Moni paikalla olijoista halusi kertoa  kokemuksensa   Andersin heihin kohdistamasta noituudesta. 

Anders puolustautui rankkenevia syytöksiä vastaan aina vain raivokkaammin yrittäen samalla vierittää syytä syyttäjien niskoille ja puhdistaa omaa mainettaan. Syyttäjät puolestaan yrittivät sälyttää Tåckoin harteille yhä vain suurempaa taakkaa. Anders  puolustautui toteamalla, että, itsehän asianosaiset olivat pyytäneet häneltä taikoja. 

Yllä: Yliviirre kuuluu nykyään Kannukseen, mutta sijaitsee Lohtajan ja Kannuksen välimaastossa ja aikoinaan kuului Lohtajaan. 

Kesäkäräjillä 1663 Matts Kotka Yliviirteeltä  toi esille  Andersin väitöksen, että Matts oli varastanut häneltä ketunraudat. Kotka halusi tuoda esiin kokemansa vääryyden. Anders  oli myös manaamalla surmannut Kotkan kolme lehmää, mikä entinen ystävä Johan todisti. Johan yltyi myös kuvailemaan  Andersin vuosien takaista tervanpolttoa jolloin hän oli  kertonut, kuinka pystyy paikalla olevia haltijoita  tarkkailemalla ennustamaan saatavan tervan määrän. Johan  myös muisteli, kuinka Anders  oli kirveellä lyönyt tervaksien hakureissulla jalkaansa  saamatta haavaa  ja kertoen, että  haltija oli kääntänyt terän poispäin. Anders  oli myös intaantunut kehumaan pientä messinkikoristeista noitarumpuaan todeten, ettei teräs pystyisi häneen ja jos pystyisikin, niin  hän selviäisi helposti noitarumpunsa avulla. Tähän Johan  oli todennut "Huono  tietå."

Johanin  setäkin kertoi nähneensä sammakon  näköisen messinkiesineen, jota Anders säilytti  porstuan alla laatikossa ja  kutsui lapinkannukseksi. Noitarunmmun perusmalli on niin kutsuttu käsirumpu ja siitä tunnetaan sekä maljamaisia erttä kehämaisia muunnelmia. Soittimen vanha nimi on itämerensuomalaisisissa kielissä kannus. Sammakon voimia  puolestaan  käytettiin yleisesti  parantamisessa. Sammakko edusti kahta voimaelementtiä; maata ja vettä ja sammakon ajateltiin olevan myös myrkyllinen. 

Anders oli  kertonut oppineensa  temppunsa kolmen tien risteyksessä, jonne Saatana oli saapunut nostattaen ylös Roikolan jonkin aikaa sitten kuolleen ukon. Ukko oli myöhemmin ryhtynyt vakoilemaan kyläläisiä Tåckoin puolesta. Anders  oli myös kertonut pystyvänsä loitsimaan ja polttamaan kenen tahansa omaisuuden tai talon. Hän  oli kuitenkin lupaillut, ettei aiheuttaisi naapurin miehelle  harmia, mutta kotiin palattuaan mies  löysikin parhaan härkänsä kuolemaisillaan. Suutuksissaan mies palasi  vaatimaan Andersia tilille. Paikalla oli kuitenkin vain Andersin isä, joka ystävällisesti  luki suolaa miehelle ja kehotti syöttämään taiotun suolan härille. 

Olof Mårtensson kertoi olleensa vuosia sitten takomassa Andersille viikatetta ja samalla viiltäneensä sormeensa. Anders oli tarjoutunut parantamaan haavan ja  ja opettamaan taikakeinon Olofille, vannottaen, ettei Olof kielisi asiasta eteenpäin. Taika toteutuisi, jos hän  menisi kolmen  tien risteykseen sekä  seuraavana jouluaamuna, pääsiäistä edeltävänä sunnuntaina  että   pääsiäispäivänä. Paholainen saapuisi paikalle kolmesti; ensin  kauhean näköisenä, toisella kerralla ihmismuodossa kysyen, mitä noitakokelas haluaisi oppia ja kolmannen kerran opettaen   pääkielen ja tärkeimmät sanat. Anders  oli  syytösten mukaan myös pilannut Olofin  nauriskylvön todeten, ettei satoa tulisi - eikä ollu tullutkaan. 

Oikeus ei voinut vapauttaa Andersia, sillä liitto paholaisen kanssa kertoi pahoista aikeista. Ihmisten ajatusmaailmassa taikuuden ja noituuden välinen raja oli hyvin kapea. Noituus nähtiin 1600-luvulla syntinä joka saattoi langettaa Jumalan vihan  ihmisten ylle. Anders  määrättiin  puhdistautumisvalalle seuraaville, vuoden 1664 käräjille, mutta se epäonnistui, koska hän sai ainoastaan kaksi puolestapuhujaa  kahdestatoista ja määrättiin sen vuoksi sakkoihin. Puhdistautumisvala, myötävannominen,  pohjautui Kuningas Kristofferin maanlakiiin. Se oli keino osoittaa, millaista luottamusta syytetty henkilö sai osakseen ja oliko hän oikeutettu elämän osana yhteisöä. 

Elokuussa 1680 käräjillä kaikki jo pitivät Andersia noitana. Nyt syytöksiä esitti  muun muassa hänen väynsä Carl. Andersin Brita-sisar  kertoi oikeudessa Olof  (Olli) Hurju-nimisestä lestijärveläisestä lappalaisesta, jolta velipoika oli oppinut noituutta. Andersin mukaan  lappalainen oli hänelle tuntematon.  Andersin mielestä Riitta kosti syytöksillään, koska Anders oli lyönyt häntä.  Vävy esitti Andersin lappalaistaioista kuulemansa loitsun ja selitti, että Anders  oli hänelle kertonut lappalaisten näin aloittavan loitsimisensa: 

"Jämäkä jerfwen rauda, 

kumajaki kusen alus, 

tämän noidan noitaus, 

lappalaisen laaskeisa. "

Seurasi niin kovaa huutelua ja syyttelyä, että lautakunta päätti siirtää käsittelyn jatkoselvitykseen   seuraaville käräjille. Varuiksi Anders  kuitenkin vietiin Oulun linnaan. Kappalainen Cajanus kävi siellä häntä jututttamassa, mutta kun sai osakseen ainoastaan  syytöksiä ja loukkauksia, niin päätyikin kokoamaan uutta  todistusaineistoa Andersia vastaan. 

Seuraavan kesän käräjillä syytökset vain  kovenivat. Käytiin läpi Roikon Michelin punatauti ja Andersin edesmenneen vaimon veli,   Olof Mårtensson,  esitti naapurinsa olevan "täysi noita. " Syytettiin myös Andersin  noituneen Brita-sisarensa. Juhannuskirkosta palatessaan  Lars Eriksson oli kuullut huutoa ja löytänyt  Britan  kotoaan pahoin hakattuna. Hän oli rientänyt hakemaan pappi Cajanusta paikalle ehtoollisen antamiseksi. Anders  oli  tilanteen tajuttuaan rientänyt kirkolle lahjomaan pappeja. Heitä kuitenkin edelleen  ärsytti Andersin  liian nopea toinen avioituminen, eikä lahjominen onnistunut. 

Valborg Stefansdotter puolestaan kertoi käräjillä saaneensa Andersilta noiduttua suolaa käärmeenpuremaan. Brita Larsdotter  puolestaan ei ollut saanut silmäsairauteensa häneltä mieleistään hoitoa. Anders  yritti puolustautua, mutta syytökset vain kovenivat. Valborgin  mielestä Anders  oli manannut paholaisen räjäyttämään taivaan ja olikin seurannut kova myrsky. Andersia  syytettiin myös suolan lukemisesta seuraavin sanoin:

 "Mastamahiset tulewat,

 ma meiden äiti

 ja mahan hein wieckön 

 Jesus Christus, 

 quin se  tyhiest  tullåt on. "

Nenonen toteaa väitöskirjassaan, että noituus tarkoittaa kaikkea vahingoittavaa magiaa. Lukeminen laskettiin tietäjän taidoista tärkeimmäksi. Loitsun voiman ajateltiin piilevän sanatarkkuudessa ja lukemalla ne "vihan voimalla." Anders myönsi oppineensa joitakin taikakeinoja torniolaiselta noidalta. Myös Carl-vävy esitti joitakin Andersin loitsimisessa käyttämiä metalliesineitä. Noihin aikoihin ajateltiin, että esimerkiksi terävänä pistoksena tuntuva kipu paranisi ainoastaan terävällä välineellä, "samanlainen samanlaisen parantaa"- ajatuksella.

Oikeuden edessä Anders kertoi, 1663 että hän omistaa rummun "lapp trumba", jonka on saanut saamelaiselta mieheltä. Hän kertoi myös ilmeisesti käyttäneensä sitä noituuden harjoittamiseen. Tosin voi olla mahdollista, että Anders olisi tehnyt rumpunsa ihan itse ja vain oikeutta varten sepittänyt tarinan lappalaismiehestä, jolla tavoin hän olisi vähentänyt omaa syyllisyyden tuntuaan. Mitään viitteitä rummuttamisesta ja loveen lankeamisesta todistajat eivät oikeuden edessä kuitenkaan esittäneet. 

Todistukset osoittautuvat kuitenkin kaikkinensa lopulta niin vahvoiksi, että Anders ilmoitti olevansa valmis kuolemaan rikostensa vuoksi, kunhan vain saa tulla haudatuksi. 

Andersin tuomiossa mainitaan papiston loukkaaminen, paholaisen sotkeminen säätilaan, suolan lukeminen sakkoineen, yleinen noidan maine, yleinen pikku noituus, välineiden käyttäminen loitsinnassa, kirkon kiertäminen loitsien sekä kahden naisen noituminen.

Anders Andersson Tåckoin tuomittiin lopulta  mestauskuolemaan. Tämän  jälkeen hänet määrättiin teilattavaksi. Tämähän oli ristiriidassa Antin oman toiveen kanssa. Teilaus tunnettiin erittäin nöyryyttävänä ja julmana tapana. Teilauksessa ruumis aseteltiin teilipuuhun eli rattaan päälle korkean seipään nokkaan julkiselle paikalle nähtäväksi. 

Andes laati ennen kuoleman täytäntöönpanoa  testamentin, jossa  hän jätti kaikki omaisuutensa vaimolleen ja lapsilleen, mutta syytöksiä jättäneen vävynsä hän jätti perinnöttömäksi. Ei ole tiedossa tarkkaa mestauspäivää, sillä hovioikeuden vahvistusta hänen kuolemastaan ei ole säilynyt,  mutta vuoden 1682 syyskäräjillä toisen käräjäjutun yhteydessä Anders mainitaan jo kuolleeksi. 

Lähdin vielä kaivelemaan, josko löytyisi sukutietoja tarkemmin Andersin juurille. Matti Heiniemen mukaan kantaisänä voidaan pitää Henric Thomassonia, joka oli Ylikannuksen Niemosen perustaja ja kytkyksissä jotenkin myös Ylikannuksen Parsialaan, ehkä vävy. Henric muutti asukkaaksi vanhalle Yliviirteen Per Johansson Tåckoin autiotilalle noin vuonna 1614. Tämä tila oli perustettu ilmeisesti jo keskiajalla Viirrejoen varteen. Henric on kuollut noin 1629. 

Henricin poika oli Anders Henricsson Tåckoi. Hän on kuollut noin 1672, eikä olen enää ollut todistamanssa poikansa mestausta.

Anders Andersson Tåckoin jälkeen tilan peri luultavasti  hänen poikansa  Matts Andersson Tåckoi. Heiniemi kirjoittaa, että Matts ei kyennyt pitämään  yksin tilaa, koska oli nuori, vaivainen ja velkaantunut isänsä vuoksi. Sen takia hän otti avukseen vaimonsa siskon miehen, Matts Thomasson Kerttulan vuonna 1685. Matts oli elossa vielä vuonna 1705, mutta vuonna 1707 tila oli veroautio. Näihin aikoihin hänen yhtiömiehensä Matts Thomasson myös  lähti asumaan muita Kannuksen ongelmatiloja. 

Matts Anderssonin jälkeen Tåckoin tilaa asui Matts Mattsson Tåckoi, joka ilmeisesti oli edellisen isännän poika. Matts pyysi  Tåckoin autiotilaa viljelykseen yhdessä toholampilaisen yhtiömiehensä, Erik Olofssonin kanssa vuonna 1708. Kumpaisestakaan ei  heiniemen kirjoittaman mukaan ollut viljelijäksi. Matts otettiin sotilaaksi vuonna 1712 ja sen jälkeen tilalle otettiin uusi isäntä. 

Seuraavana isäntänä näkyy Matts Thomasson Luomala, joka ei voi nimensä perusteella enää olla edellisen isännän poika. Hän sai tilan itselleen talvikäräjillä 1712 yhdessä lankomiehensä, Anders Andersson Roikolan kanssa. Anders Andersson Tåckoin ensimmäisen vaimonhan mainitaan olleen Luomalan talosta ja myös sukua Roikoloihin, joten hyvin ilmeistä, että jonkinlainen sukukytkys Matts Thomasson luomallalla oli tilan aikaisempiin isäntiin.  

Kirkonkirjoista löydän karun tiedon Matts Thomassonin lopusta. Siellä on mainittu kuolema 10.10.1714 tekstillä "dräpen af rijssen" eli venäläiset tappoivat hänet Isovihan aikana Lohtajalla. Tässä yhteydessä yhtiömies Anders Andersson on luultavimmin muuttanut Yliviirteen Kerolaan ja tila on ollut Isovihan aikana osittain autiona, osin leskien tai tilapäisasukkaiden käytössä.

LÄHTEET:

Kannus. Sammenluola.  [Kannus. [https://sammenluola.home.blog/2019/08/08/kannus/] Luettu 26..12.2020. 

Kansänlääkintä. Tämä on tietäjän tie. [http://www.yrttitarha.fi/tietopankki/kansanperinne/tie.html} Luettu 27.12.2020. 

Lahti, Emmi. Tietäjiä, taikoja, hautausmaita. Taikuus Suomessa 1700-luvun jälkipuoliskolla. Jyväskylä yliopisto. 2016. [https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/48290/978-951-39-6466-5_vaitos20160116.pdf?sequence=1] Luettu 26.12.2020.

Mistä rikoksista tuomittiin teilattavaksi? Historia-lehti. [https://historianet.fi/rikokset/mista-rikoksista-tuomittiin-teilattavaksi] Luettu 27.12.2020.

Nenonen, Marko. Noituus, taikuus ja noitavainot. Ala-Satakunnan, Pohjois-Pohjanmaan ja Viipurin karjalan maaseudulla  vuosina 1620-1700. Historiallisisa tutkimuksia 165. Suomen historiallinen seura. Helsinki. 1992. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/162471/HT165_opt.pdf;jsessionid=43724F70AF537AE0D127BEFA8A9C1435?sequence=1} Luettu 26.12.2020. 

Sarjanoja, Katinka. Maine, myötävannominen ja   ja shamanismi: Antti Tokoin noitaoikeudenkäynnit  1663-1682. Tampereen yliopisto. Pro gradu-tutkielma. 2017. [https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/102489/1512651673.pdf?sequence=1&isAllowed=y] Luettu 26.12.2020. 

Tåkola. SukuForum. Matti Heiniemi. [http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-811.html] Luettu 27.10.2020.