Lintujuttu

 Jo on lauhaa talvea! Tästä todistuksena kotini viereiselle pellolle lehahti joutsenlauma tiistaina 25. 2.-14! Tämä on todella aikaista. Olen nimittäin pitänyt viimeiset viisi vuotta kirjaa luonnon merkeistä ja muuttolintujen palaamisesta. Aikaisin merkintä löytyy vuodelta 2012,  jolloin näin laulujoutsenia 21.3. Tämä vuosi pistää siis ennätyksen lähes kuukautta paremmaksi!

 

 

 

 

Lehdestä bongaan uutisen, jossa kerrotaan helmikuun olleen Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan jopa 6-8 astetta tavanomaista lauhempi.


Linnut olivat viljapellolla kokoontuneena koko päivän. Seuraavana päivänä niitä ei enää näkynyt.

 

LÄHTEET:

Maaseudun tulevaisuus. Helmikuu oli laajalti poikkeuksellisen leuto. [http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ymp%C3%A4rist%C3%B6/helmikuu-oli-laajalti-poikkeuksellisen-leuto-1.57623?localLinksEnabled=false] Luettu 01.03.2014.

 

Joutsenet lennossa

Joku päivä taaksepäin lähdin sadesäästä huolimatta kamerani kanssa läheiselle pellolle, johon joutsenet kerääntyvät sekä keväisin että syksyisin. Välillä niitä katselen ikkunastakin, saattaa olla samalla kertaa satoja joutsenia sänkipellolla ravintoa etsimässä.

Kaksi ylintä kuvaa on otettu menneenä keväänä lähes samasta paikasta kuin nuo alimmaiset syksyn kuvatkin. Rakastan joutsenten katselua ja kuvaamista, kuvia on kertynyt vuosien mittaan aika lailla. Voi tuota lintujen  uljautta!



Laulujoutsenet ovat monille ihmisille rakkaita ja symboliikkaakin löytyy joutsenkuvan muodossa aina suomalaisesta joutsenmerkistä Äänisjärveltä 5000 vuotta sitten kallioon hakattuihin  kuvioihin...

Laulujoutsen valittiin vuonna 1981 kansallislinnuksemme ja se on rauhoitettu. Minulle joutsen edustaa puhtautta ja uljautta, suomalaisuutta. Jotain itsenäisyyttämme kuvastavaakin siinä on.

Myös kansallissäveltäjämme Jean Sibelius rakasti laulujoutsenia. Tässä pätkä Sibeliuksen muisteluita:" "Eräänä jouluaattona noin viidenkymmenen joutsenen parvi lensi matalalla Ainolan yli. Sen rakkaampaa joululahjaa en olisi voinut itselleni toivoa." Muistatteko muuten, että viimeisimmäksi jääneessä sadan markan setelissä oli sekä Sibeliuksen että joutsenien kuvat!





Kotitalollemme asti raikasi armoton trumpettiääninen kaakatus. Mitä lie linnut juttelivat. Tepastelin hiljakseen muutaman askeleen kerrallan metsän laitaa. Hämärsi jo, mutta valkeat linnut erottuivat vielä jotenkuten.


Joutsen on sen verran arka lintu, ettei ihan vierelleen päästä ihmistä. Kun ennätin muutaman kymmenen metrin päähän, suhahtivat ennakkoluuloisimmat linnut jo pois tiehensä. Jatkoin hiipimistäni. Vähän kerrallaan muutaman linnun ryhmä nousi lentoon.


Alkoi sataa kovemmin ja hämäryys painoi päälle. Pari viimeistä linturyhmää lähti nousukiitoon  lähes peräkanaa. Ja tietysti suunta oli minusta poispäin. Uskoin jo harmistuneena missanneeni lintukuvat ja lähdin kävelemään metsän laitaa takaisin päin...




Samassa tajusin, että linnut eivät enää erottaneet minua hämärän metsän vierestä ja vauhtiin päästyään kaarsivat ilmassa suoraan minua kohti! Tuli kova kiire kaivella takin sisällä sadetta suojassa ollut kamera esiin...Harmittelin paremman salaman puuttumista, mutta sinnikkästi räpsin minkä ehdin vesipisaroiden räpöttäessä linssiin.

 Lentäviä lintuja on vaikea kohdentaa kameran etsimeen. Vähän on tuurissaan,löytääkö lintuja lainkaan oikealla hetkellä. Aivan uskomattoman lujalta kuului kuitenkin  siipien suhahtelu, kun  linnut lensivät yläpuoleltani.



Voisin tuijotella joutsenkuvia vaikka ikuisuuden. Valkoiset linnut sinistäkin sinisemmällä taivaalla... Elämys!






LÄHTEET: Laulujoutsen [http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/laulujoutsen.shtml] Luettu 17.11.2012.